Sain torstaina kauan odotetut käsikarstat. Nyt olen harjoitellut karstaamista hiki hatussa aina, kun on vähänkään ollut siihen mahdollisuus.
Hyvä, että Pirkko lähetti minulle valmiiksi karstatut villat, joilla pääsin testailemaan värttinällä kehräämistä, sillä jos olisin aloittanut kehräämisen opettelun karstaamisesta, niin äkkiä olisi tullut stoppi tälle hullutukselle. En tiedä miksi, mutta karstaaminen ei ole ollenkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Äkkipäätä luulisi, että kehrääminen olisi se hankalampi juttu, mutta ei…
Jotenkin onnistun saamaan kuidut aina kaksin kerroin karstojen ylälaitaan ja hahtuvasta tulee ihan omituista. Tähän tapaan:
Olen kokeillut kaikki päähäni pälkähtäneet tavat karstata, eikä muutosta juuri tullut. Olisko vinkkejä?
Nyt yhtäkkiä kuitenkin hahtuvalepereet ovat onneksi alkaneet näyttää vähän asiallisimmilta, joskaan en tiedä miksi. Tästä rohkaistuneena uskalsin tarttua jälleen värttinään. Hahtuvalepereet ovat huomattavasti ilmavampia kuin karstamyllyllä karstattu iso hahtuvapala, joten langasta tuli ajoittain aivan liian ohutta ja se katkeili ikävästi. Mutta kyllähän siitä taas lankaa syntyy, vaikka taidotkin olivat jo ehtineet näin lyhyessä ajassa ruostua selkeästi.
Vaan ei auta narista, itsepähän olen tähän hommaan ryhtynyt. Ja nyt on niiiiiiiiiiin iso kasa villaa saunassa levällään, että pakkohan se on langaksi asti saattaa, vaikka mikä olisi.
August 19th, 2006 at 21.12
Minusta ei todellakaan ole apua karstausasiassa. Sitä taitoa en ole jaksanut käsikarstoilla opetella. Sama juttu kuin sulla: kuidut tahtovat kääntyä aina kaksinkerroin ja takkuuntuvat samalla. Kehräämisessä on muuten jotain maagista: jonain päivänä se onnistuu, jonain toisena ei sitten millään. Riippuu kai planeettojen asennosta tai biorytmistä tai mistä lie. Huonona päivänä kannattaa tehdä jotain muuta, vaikka karstata…tai keriä…tai neuloa! 🙂
August 19th, 2006 at 21.16
Ihana kommentti, kiitos Pirkko! 😀 Planeettojen asennoista tai biorytmeistä… *reps* Juuri näin!!!
Tänäiltana nimittäin kehrääminen sujui kuin tanssi ja iltapäivällä karstaaminenkin alkoi sujua ihan yhtäkkiä. Kai jotkut planeetat sitten vaihtoivat asemaansa tai sit se oli se “rakastan sua” -viesti mieheltäni – tiedä häntä. Mutta nyt taas sujuu… 🙂
August 19th, 2006 at 21.18
Vastavierailulla, olen kyllä tyttäresi hauskoja lausahduksia ennenkin kurkkinut. Kävin kasvivärjäyskursseja joitakin vuosia sitten ja nyt taas piti kokeilla.
Minua on alkanut tuo kehrääminen kiinnostaa ja värttinä nimenomaan. Pitää kai selvitellä millainen värttinä, mistä niitä saa ym ym… Rukkia kokeilin joskus, mutta se oli huonokuntoinen, enkä päässyt sen kanssa opissa eteenpäin.