Huh, onpa ollut kamalaa, kun meillä oli netti poikki melkein kaksi päivää! Ihan meinasi tulla vieroitusoireita. No ei sentään, mutta käsitöitä tuli tehtyä ihan eri tahdilla.

Nyt siis lopultakin näitä lupaamiani laukkukuvia. Tuunailin sekä Estherin että Ednan kuntoon vuorittamalla ne. Edna sai tyytyä luonnonvalkoiseen lakanakankaaseen, joten sitä en viitsi edes kuvin esitellä. Molempii laukkuihin tein vahingosta viisastuneena kännykkätaskut.

Esther sen sijaan sai todella herkullisen sisustan. Löysin pikkiriikkisen palan tätä kirjavaa kukkakangasta tilkkujeni seasta ja se suorastaan vaati päästä Estherin kaveriksi. Tästä olen askarrellut anopille pari tuolinpäällistä joskus ajat sitten. Kankaasta olisi tullut tosi ihana laukku itsessäänkin, mutta minulla se olisi varmasti jäänyt kuitenkin käyttämättä. Mutta Estherin vuoritukseen se oli napakymppi.

Vaikka näitä laukkuja on kertynyt jo ihan kiitettävästi, silti minulla oli vielä akuutti tarve pienehkölle olalla kannettavalle käsilaukulle. Mielessä on kummitellut se pieni pala Marimekon kangasta, joka jäi tästä isosta laukusta yli. Kangasta oli huimat 62cmx36cm kokoinen pala ja kyllä piti pähkiä ja pyöritellä sitä pitkään, ennen kuin lopullisesti päätin millaisen kassin siitä teen/saa. Jostain pälkähti päähän etsiä käsiin myös näistä tyynyistä ja taulusta jäänyt kangas, jota ei myöskään ollut suuren suurta palaa jäljellä. Lopulta otin sakset käteen ja annoin mennä. Ja niin syntyi nerokas innovaatio: kääntölaukku. Tämä on siis täysin identtinen molemmin puolin.

Päänvaivaa aiheutti kuitenkin se, miten laukun suun kiinnitysmekanismin saisi toimimaan molemmin päin. Päädyin kuvien esittämään ratkaisuun. Napit vaihdan parempiin, kunhan ne tulevat joskus vastaan. Jos on hyviä ideoita paremmasta systeemistä, niin otetaan mielihyvin vastaan.

Tilaamani verhokangas oli saapunut ja siitä tuli lisää paneeliverhoja.

Tässä nettikatkoksen aikana kerkesin tekemään pojalle puuvillapipon. En kertakaikkiaan löydä mistään enää tätä sinivihreää raitapipoa. Se on kadonnut ihan mystisesti johonkin. Olemme sinnitelleet jo tovin eräällä kulahtaneella ja aivan liian pienellä vauvapipolla, mutta nyt ei enää tarvitse. Jotain positiivista nettipimennossakin sentään on.

Lanka on Novitan Tennesseetä. Pipojen kutominen ei nappaa nyt yhtään, joten motivaatioksi piti keksiä jotain jujua. Siksi tästä ei tullut tavallista 4o 2n pipoa vaan oikeiden silmukoiden määrä vaihtelee sattumanvaraisesti yhden ja viiden välillä.

Olen onnistuneesti saanut tartutettua laukkuvillityksen myös Siiriin. Tyttö vaatii aina saada ottaa mukaan oman laukun, jonne hän pakkaa (leikki)kännykkänsä ja jotain pientä sälää, kuten legoja tai lusikan. Hänen laukkuvalikoimansa vain ei oikein kestä julkista esittelyä, joten piti tarttua vielä kerran koukkuun ja alkaa virkata. Ja sehän tietysti harmittaa minua suuresti.

This entry was posted on Monday, May 29th, 2006 at 19.37 and is filed under Käsityöt, Neulottua, Ommeltua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.