Siisi on herännyt! En huomannutkaan.

Valokuvatorstaita!

Käsityörintamalla on ollut huomattavan hiljaista. Tein minä yhden pipon ja kaulurin sekä aloittelin “taideprojektia”. Viimeksi mainittu kylläkin ufoutui jo heti alkumetreillä…

Nyt kuitenkin päätin ottaa aikaa itselleni ja kaivoin kaappien kätköissä hyvin marinoituneita itse kehrättyjä lanoliinilankoja. Yksi pikkuvyyhti Juulin lanoliinilankaakin pääsi mukaan joukkoon. Onhan se ehkä vähän nurinkurista istua puikkoja kilkuttelemaan joulunalushässäkän keskellä, mutta niin minä silti aion tehdä.

Topias linnoittautui käsityötavaroitteni keskelle itsenäisyyspäivänä ja alkoi kyselemään:

- Äiti, mitä villoja sinä et ole vielä kehrännyt?

Ihmettelin vähän kysymystä, mutta vastailin jotain.

Pian komerosta alkoi kuulua kummaa ryminää. Menin katsomaan ja siellä poika yrittää saada rukkia ulos. Otteet olivat melkoisen rajut, joten melko kiivaasti komensin pojan pois.

- Et sinä voi omin päin mennä koskemaan äidin tavaroihin, villoihin ja rukkiin.
- Niin muttaku, äiti, etkö sinä tiedä mikä päivä tänään on? sopersi Topias alahuuli väpättäen.
- Juu’u, itsenäisyyspäivä. Miten se tähän liittyy?
- No, kun itsenäisyyspäivänä saa tehdä itsenäisesti ihan mitä haluaa!

Ja tämä pikkuherra päätti sitten kehrätä…

Isi ajeli lasten kanssa kotia kohden. Juttelivat tähdistä, taivaankappaleista.

Topias: - Hei, minä näin Pluton!

Tähän Siiri hyvin ykskantaan:
- Et sää nähny Plutoa. Sen näkee vaan kujekojeella. Se näkyy vain siten, että sen kujekojeen suuntaa suoraan Plutoon. Sitä paitsi Pluto ei ole oikea planeetta.

Valokuvatorstain haasteena on tänään Mahdoton Paikka. Tämän mahdottomampaa en äkkiseltään keksinyt:

Kuvassa on Floridan Universal Studiosin Islands of Adventurella vasta avatun Harry Potter osaston suosituin kohde, Tylypahka. Koulun sisällä olisi ollut kuulemma historian paras vuoristoratakyyti. Pääsimme paikalle puoli tuntia ennen puiston sulkemista ja silloinkin jono ajeluun oli vielä tunnin mittainen.

Myöhemmin juttelimme erään paikallisen naisen kanssa. Hänellä oli vuosipassi puistoon, joten hän tunsi paikan millilleen. Hän kertoi, että oli jonottanut ystäviensä kanssa pelkästään pääsyä Harry Potter -maahan 3 tuntia! Kermakaljaa ja taikasauvoja ihmiset jonottivat niin ikään tuntikausia. Jopa matkamuistomyymälöihinkin oli jonot.

Paikka oli kyllä viimeistä piirtoa myöten tarkkaan suunniteltu ja toteutettu, ihan uskomaton kokemus. Mutta on se vaan ihan järjetöntä, että (missä tahansa näistä huvipuistoista) joutuu jonottamaan tuskastuttavan pitkiä aikoja helteessä päästäkseen joko parin minuutin pyörähdykselle tai tuhlaamaan rahojaan. Ihan hulluutta.

Mahdoton paikka.

Valokuvatorstaita!

Lapset kinastelivat, näkyikö taivaalla pilviä vai oliko se tehtaan savua. Isi kommentoi, että ne ovat samaa ainetta.

- Niin, paitsi että tehtaan savu on paljon likaisempaa, tarkensi Siiri.
- No niinhän se tietysti on. Mistä sinäkin sen voit tietää? isi ihmetteli.
- Minä vaan tiiän. Tehtaan savu on likaisempaa, koska siinä on hiilihydraattia.

Tämän viikon haasteeseen päädyin vastaamaan kahdella täysin erilaisella kuvalla. Toinen on esittävä ja suoraviivainen lähestymistavaltaan.  Toinen puolestaan abstrakti, jossa on lähdetty leikkimään valolla ja kameran toiminnoilla.

Topias (Siirikin taisi vähän osallistua) tiivisti lyhyen ja ytimekkään määritelmän isovanhemmistaan:

- Mummu on kiltti, mamma on tiukka, paappa on löysä ja ukki on vetelä.

Valokuvatorstain haasteena tänään eteenpäin.

Topias sai pitkästä aikaa kaakaota. Hän siemaili juomaansa nautiskellen ja totesi itsekseen:

- Tämä se vasta on elämää.

Siiri on jo vuoden päivät ollut täysin varma siitä, että hänestä tulee isona kirurgi. Toinen vaihtoehto voisi kuulemma olla lastenlääkäri.

Topiaksen mielessä siintää yhä kuljettajanlakki. Hän nimittäin aikoo lentokoneen kuskiksi. Yöllä voisi sitten toimia junan kuskina. (Ympärivuorokautinen työntekohan ei ole mikään ongelma, koska Gea  hoitaa kotona lapset. Tai jos Gea on töissä  myös, niin sitten äiti ja isi hoitaa heidän lapsikatraansa.)

Siiri, nyt jo ekaluokkalainen, on oppinut tykkäämään teestä äitinsä tapaan.

Aamulla vein hänelle pienen kupillisen:

- Tässä sulle valmiiksi jäähtynyttä teetä.
- Kiitos äiti. Tässä sinulle valmiiksi lämmin hali, sanoi tyttö antaen lämpöisen rutistuksen leveän hymyn kera.

Topias lauleskeli:

Kolmas varvas, kolmas varvas,
sun luoksesi aina jään.
Kolmas varvas, kolmas varvas,
sun luoksesi lämpimään.

Topias: - Me hankitaan Gean kanssa 16 lasta. Ja sitten me ostetaan kaksi bussia.
Siiri: - Ei kannata hankkia niin montaa lasta. Ajattele, miten iso talo teidän pitäisi ostaa. Ja miten kallis se olisi!