Siisi on herännyt! En huomannutkaan.

Siiri pohti, miksi joku menee asumaan tulivuoren lähelle.

- Ne on varmaan rakentaneet talot siihen silloin, kun se tulivuori on ollut vasta siemen. Sitten se on kasvanut isoksi.

Topias oli vesirokossa ja olimme kaksin kotona. Kysyin pojalta:

- Tehtäiskö tänään jotain kivaa?
- Joo, siivotaan! Jee.

Ei ihan sitä, mitä minä olin ajatellut… Toiseksi paras juttu olisi ollut käydä ostamassa mehujäätelöt.

Topias: -Isi on lähtenyt Kuusamo-ajelulle.

- Allu sanoi tänään, että se rakastaa mua.
- No, mitä sinä siihen vastasit?
- En mitään. Minä vain hymyilin.

“Kattokaa, tuolla on vanhanaikainen auto!”, hihkaisi Topias innoissaan Ladan nähdessään.

Vuosi sitten kesällä kehräsin ohuen ohutta bambulankaa. En koskaan saanut niin paljon itsestäni irti, että olisin kutonut siitä jotain. Niinpä tämäkin kehruutuotos päätyi äidilleni käsittelyyn. Kävi vain niin onnettomasti, että lanka loppui kesken. Onneksi kuitua oli reilusti jäljellä. Pääsin siis tästäkin langasta kehräämään erää numero kaksi…

Edellisen satsin vahvuus 100g = n. 310m. Uutta satsia kertyi 299 m ja  84g eli 100g on n. 356m. Melkolailla samaa vahvuutta taisin saada aikaan.

Kuvaa en edes viitsi laittaa, kun kyseessä on tylsää valkoista lankaa jälleen kerran…

Kehräsin itselleni todellista luksuslankaa : kashmiria ja silkkiä suhteessa 50-50.

Lanka valmistui kahdessa erässä ja sen huomaa. Erien välissä ehti kulua aikaa useita kuukausia. Ensimmäinen satsi on huomattavasti paksumpaa kuin jälkimmäinen. (Paksummat langat oikealla, ero ei ehkä näy kuvassa niin selvästi.)

Ensimmäisen kahden vyyhdin strategiset mitat:  567m  ja 143g = n. 400m/100g

Ja jälkimmäisten kahden vastaavat mitat: 974m  ja 203g = n. 480m /100g

Pitänee alkaa suunnitella mallia, jossa voisi hyödyntää tuota ohuempaa lankaa vaikkapa pitsineuleosuudessa. Tai sitten pitää tehdä kaksi eri projektia…

Isi: - Mennäänkö katsomaan sitä yhtä tonttia?

Äiti: - Sehän on umpihankea, miten me sinne päästään?

Isi: - Hiihtämällä..?

Siiri: - Ei me voida, kun mun suksissa ei oo tarpeeksi pitovoidetta!

Topias: - Minusta tulee isona puun sahaaja. Minulla on saha ja muitakin työkaluja. Illalla mää sitte rakennan taloja.

Topias: - Minä haluaisin olla isona prinssi. Minä herättäisin Lumikin ja sitten me tanssittaisiin. Ja välillä käytäis prinsessalinnassa, joka olis väritetty valkoiseksi ja erivärisiksi.

Ostin itselleni ihanan käsin huovutetun hatun. Hattu vain sattui olemaan turkoosi. Tuo väri ei ole lukeutunut koskaan omaan värikarttaani. Piti siis alkaa huovuttamaan hatulle kaveriksi huivi ja neuloa väriin sopivat lapasetkin.

Huivin huovutin Novitan hahtuvaisesta bambuverhon sisällä. Mausteeksi heittelin sarisilkin jämiä.

Lapaset neuloin kaksinkertaisesta huopasesta paksuilla puikoilla. En muista koskaan saaneeni mitään näin nopeasti valmiiksi. Yhdessä illassa valmistui kaksi lapasta ja huivikin vielä!

Mallina toimivat iloiset apurit.

Amerikasta Miamin antiikkikirpparilta ostettu sininen korukin pääsee lopulta käyttöön.

Hiekkalaatikkoprojektina syntynyt violettisävyinen lanka muotoutui säärystimiksi Siirille.

Pitsineuleen malli löytyi  A Treasury of Knitting Patterns -kirjasta. Neljän kerroksen ja 7 silmukan malli oli periaatteessa yksinkertainen, mutta se ei jostain syystä jäänyt päähäni millään. Pienen ruutupaperipalan kanssa näitä väänsin ja joka puikon alussa tarkistin, miten se olikaan… Ei siis mikään telkkarinkatseluneule, vaan haastetta ja ajatustyötä kerrakseen.

Mutta tulihan ihanat!

Pikku Herra 3,5v. on mielestään oppinut lukemaan. Hän luettelee kirjaimet ja toteaa perään iloisesti mikä sana kirjaimista tuli:

- V-A-L-I-O :lehmän maito!
- S-A-M-S-U-N-G: mikro!
- T-O-L-U: hevosten pelipaikka!

Hienosti sujuu.

Rannekkeet ovat pitkään olleet mielestäni yksi turhimmista neuleista. Viimeaikoina olen kuitenkin todennut ne lopulta hyvin tarpeellisiksi kapistuksiksi ja niitä on alkanut kertyä enemmänkin.

Kolean kesän ansiosta opettelin neulakinnastekniikan.

Toiset rannekkeet, joissa on oma aukko peukalolle, tein uudenvuoden talvimyrskyn innoittamana. Lanka on itse kehrättyä mustan merinon ja valkoisen silkin sekoitusta. Kuitusekoitus on ostettu joskus Amerikan reissulla.

Jostain löysin maininnan agoran käytöstä terveystekstiileissä, esim. polvenlämmittimissä. Siitä sain kimmokkeen huovuttaa merinosta ja angorasta ohuen ohuet rannekkeet. Lisäsin pintaan hieman myös silkkilankaa tuomaan elävyyttä.

Unelman kevyet, mutta uskomattoman lämpimät. Ihan suosikit. Pitää tehdä toiset vielä pitemmät.

Angora-merino-sekoitus oli autuaallista huovutettavaa ja innostuinkin saman tien huovuttamaan enemmän. Päätin tehdä itselleni uuden hatun. Hatusta tuli kuitenkin liian pieni, joten se päätyy tyttärelle. Vähän se on vielä vaiheessa, mutta en malta olla esittelemättä sitä tässä samassa yhteydessä.

Talvella kun joutuu värjöttelemään ulkona kameran kanssa, on tarpeen erityisesti sitä varten suunnitellut hansikkaat. “Suunnitellut” on kyllä hieman liioittelua  - hansikkaat saivat muotonsa sitä mukaa kun työ eteni. Mitkä tahansa kämmekkäät eivät suojaa/lämmitä tarpeeksi ja toisaalta kädet tekevät eri asioita, joten hanskatkin saavat olla erilaiset. Olennasta oli saada oma “lokero” liipasinsormelle.

Neulottu itse kehrätystä merinosta. Olleet jo kovassa käytössä, kuten nyppyyntymisestä huomaa…