Juttelin muutaman ekaluokkalaisen kanssa vauvoista. Eräs poika uskaltautui ääneen ihmettelemään, miten vauva oikein pääsee pois äidin masusta.

– Tehdäänkö mahaan joku reikä, vai miten se tulee pois?

Joku muista seitsenvuotiaista tiesi valistaa, mitä kautta vauvat syntyvät.

– No, miten se vauva oikein mahtuu sieltä? Kutistuuko se vauva siinä välillä jotenkin, vai miten?

Kerroin, että kyllä ihminen on niin hyvin suunniteltu, että paikat venyy riittävästi ja vauva pääsee ulos.

– Mutta eikö se käy ihan älyttömän kipeää?

Niinpä…

No, erään lapsen veli oli kuulemma syntynyt hätäsektiolla ja kerroin, että tosiaan toisinaan tehdään reikä masuun ja vauva otetaan sitä kautta ulos.

– Sen reiänhän täytyy olla tosi iso! Haulikolla tulis pienempi reikä, kommentoi tämä estoton ihmettelijä.

Isä vei Siiriä balettitunnille. Myöhemmin päivällä Siiri pääsisi isän kanssa katsomaan jalkapallopeliä. Autossa käytiin syvällinen keskustelu.

– Kuka mua vahtii siellä pelissä?
– Minun kanssa sinä sinne tuut, mutta isillä on myös töitä siellä.
– Ainahan sulla on töitä. Amerikassakin sun piti joka aamu tehdä töitä. Ei se mitään lomaa ollut.
– Kyllä se isille oli lomaa.
– Ai, kun sait tehdä rauhassa töitä?

Tien varressa oli lehmiä ja hevonen laitumella. Pysähdyimme hetkeksi niitä ihmettelemään.

Topias: – Äiti, katso! Tuolla hevosella on tosi pitkä tissi.

Siiri: – Topias! Ei se ole tissi. Se on poikaheppa.

Topias: – Äiti, onko hepoillakin pippeli?

Siiri pohti, miksi joku menee asumaan tulivuoren lähelle.

– Ne on varmaan rakentaneet talot siihen silloin, kun se tulivuori on ollut vasta siemen. Sitten se on kasvanut isoksi.

Topias oli vesirokossa ja olimme kaksin kotona. Kysyin pojalta:

– Tehtäiskö tänään jotain kivaa?
– Joo, siivotaan! Jee.

Ei ihan sitä, mitä minä olin ajatellut… Toiseksi paras juttu olisi ollut käydä ostamassa mehujäätelöt.

Topias: -Isi on lähtenyt Kuusamo-ajelulle.

– Allu sanoi tänään, että se rakastaa mua.
– No, mitä sinä siihen vastasit?
– En mitään. Minä vain hymyilin.

“Kattokaa, tuolla on vanhanaikainen auto!”, hihkaisi Topias innoissaan Ladan nähdessään.

Vuosi sitten kesällä kehräsin ohuen ohutta bambulankaa. En koskaan saanut niin paljon itsestäni irti, että olisin kutonut siitä jotain. Niinpä tämäkin kehruutuotos päätyi äidilleni käsittelyyn. Kävi vain niin onnettomasti, että lanka loppui kesken. Onneksi kuitua oli reilusti jäljellä. Pääsin siis tästäkin langasta kehräämään erää numero kaksi…

Edellisen satsin vahvuus 100g = n. 310m. Uutta satsia kertyi 299 m ja  84g eli 100g on n. 356m. Melkolailla samaa vahvuutta taisin saada aikaan.

Kuvaa en edes viitsi laittaa, kun kyseessä on tylsää valkoista lankaa jälleen kerran…

Kehräsin itselleni todellista luksuslankaa : kashmiria ja silkkiä suhteessa 50-50.

Lanka valmistui kahdessa erässä ja sen huomaa. Erien välissä ehti kulua aikaa useita kuukausia. Ensimmäinen satsi on huomattavasti paksumpaa kuin jälkimmäinen. (Paksummat langat oikealla, ero ei ehkä näy kuvassa niin selvästi.)

Ensimmäisen kahden vyyhdin strategiset mitat:  567m  ja 143g = n. 400m/100g

Ja jälkimmäisten kahden vastaavat mitat: 974m  ja 203g = n. 480m /100g

Pitänee alkaa suunnitella mallia, jossa voisi hyödyntää tuota ohuempaa lankaa vaikkapa pitsineuleosuudessa. Tai sitten pitää tehdä kaksi eri projektia…

Isi: – Mennäänkö katsomaan sitä yhtä tonttia?

Äiti: – Sehän on umpihankea, miten me sinne päästään?

Isi: – Hiihtämällä..?

Siiri: – Ei me voida, kun mun suksissa ei oo tarpeeksi pitovoidetta!

Topias: – Minusta tulee isona puun sahaaja. Minulla on saha ja muitakin työkaluja. Illalla mää sitte rakennan taloja.

Topias: – Minä haluaisin olla isona prinssi. Minä herättäisin Lumikin ja sitten me tanssittaisiin. Ja välillä käytäis prinsessalinnassa, joka olis väritetty valkoiseksi ja erivärisiksi.

Ostin itselleni ihanan käsin huovutetun hatun. Hattu vain sattui olemaan turkoosi. Tuo väri ei ole lukeutunut koskaan omaan värikarttaani. Piti siis alkaa huovuttamaan hatulle kaveriksi huivi ja neuloa väriin sopivat lapasetkin.

Huivin huovutin Novitan hahtuvaisesta bambuverhon sisällä. Mausteeksi heittelin sarisilkin jämiä.

Lapaset neuloin kaksinkertaisesta huopasesta paksuilla puikoilla. En muista koskaan saaneeni mitään näin nopeasti valmiiksi. Yhdessä illassa valmistui kaksi lapasta ja huivikin vielä!

Mallina toimivat iloiset apurit.

Amerikasta Miamin antiikkikirpparilta ostettu sininen korukin pääsee lopulta käyttöön.

Hiekkalaatikkoprojektina syntynyt violettisävyinen lanka muotoutui säärystimiksi Siirille.

Pitsineuleen malli löytyi  A Treasury of Knitting Patterns -kirjasta. Neljän kerroksen ja 7 silmukan malli oli periaatteessa yksinkertainen, mutta se ei jostain syystä jäänyt päähäni millään. Pienen ruutupaperipalan kanssa näitä väänsin ja joka puikon alussa tarkistin, miten se olikaan… Ei siis mikään telkkarinkatseluneule, vaan haastetta ja ajatustyötä kerrakseen.

Mutta tulihan ihanat!