Kehräämäni punainen lanka on muuttanut muotoaan:
Huivi on malliltaan hyvin yksinkertainen, mutta sen syntyprosessi oli kaikkea muuta.
Kehräämäni lanka oli yksisäikeistä. Pesin langat ja kuivatin ne painojen kanssa vyyhteinä kierteen tasoittamiseksi. En selvästikään vielä ihan hallitse tuota rukilla kehräämisen taitoa riittävän hyvin, sillä lanka jäi “toimenpiteistä” huolimatta yhä hieman ylikierteiseksi. Sileä neule siis vedätti hieman oikealle. Kehruu-listalta sain kuitenkin hyvän vinkin, että ainaoikeinneuleessa tätä harmittavaa ongelmaa ei esiinny. Niinpä päädyin käyttämään pitsineuletta, jossa neulotaan kaikki kierrokset oikein.
Mallineule oli todella helppo: lk, 2 o yht – koko ajan. Päänvaivaa tuottikin se, miten ihmeessä saan kavennukset/levennykset sujumaan niin, että mallineule näytää siltä miltä pitääkin. Kaikki silmukathan tarvitsivat itselleen parin. Silläkin oli merkitystä, neulooko yhteen lk:n ja s:n vai s:n ja lk:n, siis silmukoiden järjestys ei saanut muuttua. Melko monen mallitilkun ja kokeilun jälkeen sain ongelman ratkaistua.
Päädyin tekemään ensin reunapitsin pitkänä pötkönä, nostamaan silmukat reunasta ja neulomaan huivin kaventamalla alhaalta ylöspäin. Silmukoita oli alussa ihan järkyttävän paljon. Koska en omista ainuttakaan silmukkamerkkiä, enkä viitsinyt sellaista alkaa kehittelemään (ihan niinkuin langanpätkä ei olisi ollut riittävän helposti saatavilla…), mokasin keskikavennuksen pariin otteeseen joutuen purkamaan rivitolkulla. Pudonneita silmukoita oli myös täysin mahdotonta nostaa jälkikäteen, mikä aiheutti myös lisäpurkamista.
Mutta hyvä siitä tuppasi tulemaan kaikesta huolimatta. Mallineule sopii yksinkertaisuudessaan mielestäni todella hyvin tähän lankaan tuoden sen erityispiirteet esille. Monimutkaisempi kuvio olisi jäänyt langan jalkoihin, eikä lankakaan olisi varmasti päässyt oikeuksiinsa. Tässä vielä lähikuvaa pinnasta:
Huivista piti tulla reilusti isompi kuin aiemmin tekemästäni Kiristä, mutta tällä hetkellä näyttää, että korkeintaan tasoihin päästään pingotuksen jälkeen. Lankaa kyllä jäi melko paljon yli, joten olen suunnitellut reunapitsin leventämistä virkkaamalla. Hapsut olisivat kivat, mutta tuo lanka ei sovellu hapsuiksi, sillä se ei kestä suurta hankausta pitkään pörröttymättä ja heikentymättä.
Koko on siis vielä aika pieni ja varsinkin reunapitsi näyttää hyvin kehnolta, sillä minulla ei ole täällä riittävästi nuppineuloja pingotusta varten. En taida viitsiä nähdä niin paljoa vaivaa, että lähtisin nuppareita metsästämään, joten pingotus saa odottaa vielä pari viikkoa. Koetin venytellä reunapitsiä käsin kuvausta varten, jotta saisitte edes joitain selkoa reunapitsin mallista. Kunhan pääsen kotiin virkkuukoukun äärelle, pitsi tulee siis muuttumaan vielä hieman tuosta…
Eksyimme eilen ihan sattumalta Miami Beachilla antiikkikirpputorille. Sieltä valkkasin mukaani nämä helyt menneitä tulevia huiviprojekteja silmällä pitäen. Tässä nämä aarteet:
November 13th, 2006 at 21.47
Upeita aarteita olet löytänyt, todella kauniita koruja!
November 13th, 2006 at 22.38
kyllä sen näkee, että olet harkinnut, kokeillut ja valmistanut huivin täydellisen hienoksi kokonaisuudeksi. upeaa.
November 14th, 2006 at 7.30
Ihana huivi!!!!!! 😎
November 15th, 2006 at 13.14
Huivi on kaunis ja lämpimän värinen. Korut upeita löytöjä. Pidän erityisesti tuosta sinikivisestä ja valkoisesta.
Oikein mukavaa ja rentouttavaa lomaa teille kaikille.
November 22nd, 2006 at 11.18
Nyt vasta ehdin lukea punaisesta langasta ja sen kehräysvaiheista. Ei voi kuin ihmetellä – onko kaikki todellakin saatu aikaan niistä mun lähettämistä pätkistä ja nöttösistä? Paljonko tuli huiville painoa, ja mittasitko koskaan juoksumetrejä? Inspiroivaa!
November 23rd, 2006 at 15.56
Moi Juuli!
En älynnyt mitata langan pituutta, mutta yhteensä lankaa tuli n. 250g ellen ihan väärin muista. En ole vielä huivia punninnut, kun juuri eilen illalla vasta kotiuduttiin takaisin Suomeen. Pitäisi pingottaa huivi vielä ja miettiä, miten reunusta voisi vähän suurentaa vielä.