Istuimme lasten kanssa ruokapöydässä. Topias oli syönyt annoksensa jo aikaa sitten, Siirillä sitä vastoin syöminen kesti ja kesti – kuten aina. Hoputin Siiriä ties kuinka monetta kertaa, eikä äänensävy ollut enää kaikkein tyynein. Siihen Siiri tokaisi asiallisesti: “Rauhoitu, äiti. Ei oo sulla mittään hättää.” Silitti käsivarttani ja jatkoi: “Oot ihana.” Kun äiti leppyi, menihän se ruokakin alas ihan kunnialla…
Average Rating: 4.4 out of 5 based on 161 user reviews.
