Sanotaan, että ihminen muistaa parhaiten hajuja. Hajut tai tuoksut tuovat mieleen muistoja vaikkapa lapsuudesta. Joskus tuttujenkin hajujen nimeäminen voi olla kuitenkin vaikeaa.
Olimme Siirin kanssa tyttöjen shoppailureissulla. Kaupoissa kiertelyn päätteeksi astuimme autoon ja suuntasimme kotiin. Autossa tuntui joku haju – ei kovin voimakas, mutta selvästi havaittavissa oleva. “Äiti, mikä täällä haisee”, kuului takapenkiltä. Nuuhkin ilmaa koettaen keksiä hajun aiheuttajan, kun Siiri jo vastasi itselleen: “Täällä haisee sairaalan käsihuuhde. Se haisee minusta hyvälle.”
Minun mielestäni haju ei ollut hyvä, eikä muistuttanut käsidesin tuoksua, mutta Siirille siitä tuli heti todella voimakas mielleyhtymä viikon takaiseen sairaalavierailuun. Juttu jatkui jotaikuinkin seuraavasti: “Äiti oli juonut nokkamukista kaikki vedet, niin mummun piti käydä laittamassa äidille lisää vettä mukiin.”
Mukavaa oli huomata, että sairaalan tuoksu ei ollut jättänyt tytölle pahempia traumoja…
August 29th, 2006 at 21.08
Hajut ovat joskus kummallisia. Ihmettelin, kun sateen jälkeen lapsen jalat haisivat kalalle (metsä)mökin terassilla oltuamme, mutta en sanonut mitään. Kunnes hän haistoi- ja totesi niiden haisevan kalalle.