Paketti on kuulemma perillä, joten nyt julkaisen blogiarvonnan palkinnon. Tällaisen seinävaatteen lähetin Vanillalle, joka voitti arvonnassa viime viikolla.
Seinävaatteen koko on n. 19 x 30 cm ja se on tehty huovuttamalla. Huovan sekaan on upotettu pieni pitsiliina. Reunat sekä pitsiliinan kohta on koristeltu helmin, alareunassa on helmipötköjä. Yläreunan bambukeppi on huovutettu suoraa kiinni työhön. Ripustuslankana on itse kehräämääni lankaa.
Kävin urkkimassa Vanillan blogissa hänen mieluistaan värimaailmaa blogimerkintöjen ja kuvien pohjalta. Päädyin lopulta harmaan ja sinisen sävyihin. Toivottavasti osui kohdalleen…
Mukaan pakettiin laitoin suklaata, sävyyn sävyyn tietenkin.
Average Rating: 4.4 out of 5 based on 162 user reviews.
August 31st, 2006 at 17.18
Voi miten kaunis!!!
September 1st, 2006 at 8.04
Huippu!! Tosi hieno seinävaate!!
September 1st, 2006 at 18.33
hei! Miten suklaa voi olla sävysävyyn harmaan ja sinisen kanssa? Tahtoo myös…
Ja sitten vastausta kehruujuttuihin. Minulla on sekä rukki että värttinä, karsta että mylly. Aloitin kehräämään n. vuosi sitten värttinällä valmiista (öö, suomeksi?) pencil roving-ista, jota oli omasta takaa (minulla oli/on huovutusfirma). Jälki oli hieman tönkköä ja paksua, kun villa oli periaatteessa jo valmista.
Sitten hankin käsikarstat ja huomasin, kuinka paljon kivempaa jälkeä saa, kun itse sekoittaa värejä ja materiaaleja. Kuidut ovat lyhyempiä kuin roving-issa ja myllyssä.
Opettelin kehräyksen värttinällä, ja teen sitä todella mielelläni. Siinä on mukava verkkainen tahti, joka sopii käsikarstattujen taidelankojen tekoon rukkia paremmin. Tykkään laittaa lankoihini mykyjä eli sattumia, ja niitä saan vain karstaamalla villan käsin.
Olin alussa pettynyt rukkiini, koska kehräys sujui liian nopeasti ja tulos oli liiankin tasaista. Minusta on henk.koht. vähän turha kehrätä lankaa, jota saa kaupastakin, vaikka tiedänkin monien kehrääjien tavoittelevan juuri tällaista täydellisyyttä. Nyt olen onneksi oppinut hallitsemaan rukkianikin paremmin, ja saan myös sillä aikaiseksi persoonallisia lankoja. Ja tietysti kertaukseen rukki on omiaan!
Karstamyllystä sanoisin vielä sen, että olen pettynyt siihenkin. Käsikarstoilla saa kivempaa tekstuuria, eikä mylly ole kovin nopea käyttää. Tosin se auttaa suurien määrien sekoittamisessa. Näet muuten myllyllä ja karstoilla kehrätyn erot viime (toissa?) viikon postauksestani, jossa kerroin hurahtaneeni brittineuleeseen ja ruvenneeni kehräämään sopivia lankoja täydentämään jo olemassaolevia.
Miten lähellä asut? Olisiko mitään mieltä jossain kehruutapaamisessa?
Kaikki käyttämäni villa on toistaiseksi ollut australialaista merinoa, jonka toin mukaan amerikasta. Käytän sitä myös kaikkeen huovutukseen. Ostin nyt Eestistä “oikeaa” lammasta, joka on pörheämpää. Itse pidän merinon silkkisestä pehmeydestä. Toistaiseksi sitä saa minulta pieniä määriä, mutta voisin ruveta tuomaan sitä maahan, jos kysyntää löytyy.
September 1st, 2006 at 18.39
Ai niin, toistaiseksi olen tehnyt vain muutamia värjäyskokeiluja, ja harvoista kehrännyt lankaa. Värjäsin keväällä rajuja värejä koolaideilla, mutta en varmaan käytä niitä sellaisinaan vaan karstaan yhdessä muiden värien kanssa. Käytän siis valmiiksi värjättyjä villoja, koska tykkään karstata valmiina olevia värejä uusiksi. Näin saan lankoihin enemmän syvyyttä kuin niissä olisi, jos olisin värjännyt ne samaksi sävyksi. Siis? Sanotaan punainen. Mieluummin katselen punaista, jossa on oranssia, pinkkiä, karmiinia ja tontunpunaista, kuin täsmälleen samaa sävyä värjättynä pintana. Värjätty on aina hieman latteampi, minun mielestäni ainakin.
September 1st, 2006 at 20.31
Niin siis Fazerin sinistä – sitä tarkoitin, kun sanoin “sävy sävyyn”…
September 3rd, 2006 at 21.05
hauska ja uusi idea. toimii aika kivasti! kun itse pääsisin käsiksi vielä tuohon huovutukseen, villoja kaapista löytyy, mutta enpä juuri ole koskenut niihin.