Siiri katseli viime talven Novitaa, jossa oli myös lasten neuleita. Erään aukeaman kohdalla hän ilmoitti haluavansa molemmat vaaleanpunaiset pikkutytön villapaidat. Kirjoneulepipojen kohdalla hän pyysi minua tekemään hänelle pipon.

(Erikoista tässä on se, että ei Siiri muita lehtiä katsellessaan koskaan kerro haluavansa kuvissa näkyviä juttuja. Mutta jostain syystä tyttö tiesi, että tämän lehden kuvat ja mallit ovat sellaisia, joita hän voi pyytää äitiä tekemään itselleen .)

No, minä suuntasin lankavaraston kimppuun ja kaivoin esille vaaleanpunaisen Samos Lollipop-langan, joka on ollut mielessä siitä asti, kun Mermaid Virtuaalisilmukoista lähetti sen minulle arvontapalkinona. Kerän vieressä oli säilytyksessä myös vaaleanpunaista Funny-lankaa, jonka nähdessään Siiri vaati: “Laitetaan tätä sekaan.”

Eihän siinä muu auttanut. Ja niin syntyi Pink Panther-kissapipo.

Hmm.. Kuulostipa se helpolta. Mutta mitä liikkuikaan päässä, ja mitä oikein tapahtui?

Yksinkertaisen pipon tekemiseenhän paksusta langasta isoilla puikoilla ei mene paria tuntia kauempaa, eihän? Siispä eikun puikot esille ja hommiin.

Teenpä työn edestakaisinneuleena ainaoikein 5 mm puikoilla. Samoksen vyötteessä lukee, että neuletiheys on 16-17 cm = 10 cm. Ok. 75 silmukkaa on aika lailla sopiva määrä, kun teen kaksinkertaisesta langasta.

Kahden ihanan pikkuipanan läsnäolo saa minut kuitenkin sekoamaan laskuissa ja luon vain 65s.

Hetkinen! Mitenkäs tämä silmukkaluku ei täsmää…? No, onneksi en ehtinyt tehdä kuin muutaman kerroksen, joten pipo purkuun ja uusia silmukoita luomaan.

Hmm, mutta pitäähän minun tehdä sivuun se sauma ja sitä varten pitää tehdä pari lisäsilmukkaa. Joo, teenpä varalta 5 ylimääräistä silmukkaa (yht. 80 s), että saan sauman varmasti tehtyä.

Neulon taas muutaman kerroksen, kunnes tajuan, että piposta tulee jättisuuri. Vetäisen kiukkuisena puikot irti työstä, mutta tajuan sentään ennen purkamista tarkistaa neuletiheyden. Päädyn luomaan 70 s.

Nyt näyttää hyvältä.

Mutta hetkinen, kylläpä tämä neulepinta tuntuu käteen hurjan lämpimältä ja paksulta… Eihän tällaista voi pitää kuin vasta talvella! No, eihän se paksuus tietenkään ole haitaksi tuossa korvien kohdalla. Vaihdanpa lennosta sileään neuleeseen, niin on edes tuo päälaen osuus vähän ohkaisempi.

Neulon vielä muutaman rivin, mutta sitten tajuan, että pipo on edelleen järkyttävän suuri.

*Melkoinen liuta kirosanoja* Kettu sentään, kun kerkesin tehdä näin pitkästi. Nyt nämä langat on keskenään ihan sotkulla. Pakkohan ne on keriä omiksi kerikseen uudestaan, ei tätä muuten pysty enää kutomaan mitenkään. Itkuhan tässä kohta tulee.

Kotvanen vierähtää lankoja selvitellessä, tekisi mieli jo luovuttaa, mutta luonto ei anna periksi.

Min’en kyllä ala tekemään sileää neuletta kahdella puikolla, en halua tehdä yhtään nurjaa silmukkaa, kun on näin hankalaa ollut muutenkin. Nyt kyllä kaivan ne sukkapuikot esille.

Hmm… Päänympäryksessä oli vieläkin ihan kamalasti liikaa silmukoita ja neule jousti lisäksi toooooosi paljon. No, pipon pitää olla riittävän napakka, joten teenpä 12s puikolle (yht. 48 s eli 1s = 1cm) – jos tulee pieni, niin onhan noita tyttövauvoja kavereille syntynyt.

Neulon pipon kertaistumalta, päättelen silmukat siten, että sauma umpeutuu samalla ja sitten sovitetaan. Yllättäen piposta tulikin juuri sopiva ja Siiri sai kuin saikin kissapipon.

Mitä opimme tästä?

Voisi luulla, että sitä oppisi kerrasta (tai edes kymmenestä), että tekemällä mallitilkun säästää todella paljon aikaa ja hermoja. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin ensi kerralla taas käy samoin. *Kun se mallitilkun tekeminen on niin tylsää ja vie vaan turhaa aikaa…*

This entry was posted on Saturday, September 9th, 2006 at 12.28 and is filed under Käsityöt, Lasten suusta, Neulottua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.