… joka itselleen nauraa. Päivän piristys saattaa joskus tulla yllättävältä taholta, yllättävällä tavalla.
Oli ollut sateinen päivä, jonka olimme lasten kanssa viettäneet visusti sisätiloissa. Vähän ennen iltapuuroja ilma kuitenkin kirkastui sen verran, että menimme hetkiseksi pihalle hiekkalaatikolle. Naapurin hyvin tarkkasilmäinen ja analyyttinen 13-vuotias poika tuli veljensä kanssa myös ulos. Hän katseli minua hetken päästä varpaisiin ja totesi sitten tyynen viileästi:
“Et ole sitten tänään tukkaas kammannut.”
September 24th, 2006 at 9.06
Tuon muistat sitten kun naapurinpojalla on jokin sellainen vaihe kun kuljetaan hiukset sotkuisena kylillä…
September 25th, 2006 at 11.08
No mutta tuohan on ihan tavallista suomalaista small talkia 😉
September 25th, 2006 at 23.51
=DD! Siisin äiti on hassu! Kinnostaa jotta mahtaako hän tästä lähtien olla suortuvat ojenuksessa.. ??
September 26th, 2006 at 13.08
Ziina, hyvä vinkki, pitääpä muistaa 😉
Outi, näinhän se taitaa olla… Toivottavasti ei vaan juttele potentiaalisille tyttöystäville samoin, hih.
Katriina, eipä taida kutrit olla ihan aina ojennuksessa moisista kommenteista huolimatta *tunnustaa nolona*