Jokohan kohta valmistuisi se Kiri-huivi…? Illalla opin viimein käyttelemään uutta rukkiani ja sain muutaman metrin lisää lankaa kehrättyä Kirin paria viimeistä kerrosta varten.
Kyllä siinä hahtuva jos toinenkin piti tuhota ja polkea vimmatusti vauhtia, että lankaa alkoi syntymään. Olin kuvitellut, että kun osaa värttinällä kehrätä, niin rukilla kehrääminen on sen jälkeen pikkujuttu. Mutta ei.
Koko homma piti opetella käytännössä ihan uusiksi, vaikka periaate on aika lailla sama. Työskentelyasento on kuitenkin ihan erilainen ja vauhtia on paljon vaikeampi hallita – ainakin aluksi.
Tuleehan rukissa yksi ylimääräinen elementti mukaan, jalalla polkeminen. Siinä olikin oma hommansa, että sai pyörän pyörimään oikeaan suuntaan ja vain yhteen suuntaan sopivan hitaasti/nopeasti.
Mutta nyt siis sujuu, vaikkakaan valmis lanka ei ole ihan yhtä sievää kuin värttinällä tehty – vielä. Lankaa tulee kuitenkin paljon nopeammin, kun ei tarvitse vähän väliä keskeyttää kehräämistä ja keriä valmista lankaa värttinän ympärille.
Harjoitushan se tekee mestarin, joten niin kai sitä sitten täytyy jatkaa harjoituksia. Sain pari päivää sitten pikku pussillisen kissankarvaa ja sormet syyhyävät päästä sen kimppuun…
October 1st, 2006 at 16.29
Vau, kissankarvaa! Ei sentään ihan maatiaiskissasta, oletan. Valkoinen lankasi on kivan näköistä ja voin kuvitella sen ihanaksi pitsihuiviksi.