Eilen illalla yötä myöten tein pojalle villakangastakin.

Kankaat ovat odotelleet inspiraatiota hyllyssä jo tovin, turhaan. Eilen kuitenkin tajusin, että on viimeinen mahdollisuus tehdä takki, sillä lauantaina olemme lähdössä reissuun, jossa takki on välttämätöntä olla mukana. Ei siinä paljon inspiraatioita enää auttanut odotella. Mutta kyllähän sitä aina mieluummin ompelee kuin kirjoittelee esseetä (jonka deadline on tänään, kääk!), vai kuinka?

Äiti auttoi selaamaan läpi melkoisen kasan käsityölehtiä, kunnes vähiten huono malli löytyi (SK 11/00). Tällä kertaa ei yksinkertaisesti ollut aikaa tehdä muutoksia kaavaan, joten oli tyydyttävä tekemään ohjeen mukaan. Ahdistavaa! Kaikki aika, mitä takin tekoon kuluisi, olisi pois yöunista, joten aika ronskin ottein leikkelin kankaan ja ryhdyin hommiin. Ja tuloskin on sen näköinen… Taskut on kierot ja vinot, helma ommeltu koneella jne. Mutta kun otetaan olosuhteet huomioon, olen kuitenkin ihan tyytyväinen takkiin. Käyttäjänsä päällä (päikkäreillä, joten en saanut kuvaa) se näyttää oikeinkin sievältä.

Lauantaina eli huomenna lähdetään koko sakilla reissuun reiluksi kolmeksi viikoksi. Päivitän blogia parhaani mukaan, mutta älkää hermostuko, jos tulee piiiiiiiitkä tauko kirjoitteluun. Palaan kyllä linjoille marraskuun lopulla viimeistään – toivottavasti virkistyneenä, ruskettuneena ja täynnä uusia ideoita ja intoa.

This entry was posted on Friday, October 27th, 2006 at 12.27 and is filed under Käsityöt, Ommeltua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.