Laatikon pohjille on aikojen saatossa kertynyt pieniä erivärisiä hahtuvanöttösiä melkoinen määrä. Niille ei ole tuntunut löytyvän mitään järkevää käyttöä, mutta ei niitä ole poiskaan raskinut heittää – jos vaikka johonkin koristeluhommaan joskus tarvitsisi…
Amerikan lankakaupassa silmät iskeytyivät esillä olleeseen huovutettuun laukkuun. Se oli tehty dominotekniikalla, kahdesta isosta palasesta. Lanka oli riemunkirjavaa – Noroa kenties? Ihastuin laukkuun ensinäkemältä ja se jäi mielen perukoille kummittelemaan.
Kameramme on melko suurikokoinen. Sille on olemassa kameralaukku, mutta se on mitoitettu niin, että sinne mahtuu paljon muutakin oheistarviketta. Usein mukaan kuitenkin tarvitaan pelkkä kamera. Hieman on hirvittänyt kuljetella kallista vempelettä ilman mitään suojusta.
Niinpä tartuin eilen rukkiin, kehräsin jämähahtuvat riemunkirjavaksi langaksi ja ryhdyin väsäämään kameralle huovutettua laukkua dominotekniikalla.
Neuloin muuten ensimmäistä kertaa noilla bambupyöröillä. Tähän asti olen pitänyt puisiin puikkoihin etäisyyttä ja tutustunut niihin lähinnä muiden blogien välityksellä. Amerikastakaan en aikonut niitä ostaa – ei kai sillä nyt ole väliä millä neuloo, vai mitä? Ostin kuitenkin testiksi nämä yhdet ja nyt en suostu ehkä enää koskaan koskemaankaan muihin kuin bambuisiin… On nimittäin niiiiiin iso ero puikkojen ja puikkojen välillä! Tiedänpä jotain mitä ensi kerralla tulee matkalaukullinen tuliaisina.
Eilen pääsi myös uudet viipsinpuunikin neitsytvyyhteämiselleen:
December 2nd, 2006 at 22.37
Mikä ero noissa bambuppuikoissa sitten on tavallisiin?
December 3rd, 2006 at 9.29
No ne on niin kevyet ja lanka luistaa ihan eri tavalla kuin tavallisissa metallisissa tai muovisissa.