No nyt on koko satsi vihreää villaa lisukkeineen lopultakin päätynyt langaksi. Yhteensä sitä tuli n.550g. Eiköhän siitä villatakin saa neulottua.
Usko meinasi loppua kolmannen vyyhdin jälkeen. Villaa tuntui riittävän ja riittävän. Ei kehrääminen itsessään kyllästyttänyt, se on todella mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, mutta samanlaisen langan kehrääminen alkoi maistua puulta.
Monta kertaa on käynyt mielessä, että voisi alkaa tehtailla jotain käsitöitä myyntiin asti. Viime keväänä blogin perustamisen aikaan teinkin vapaalankavanutuksella melkoisen satsin huiveja. Mutta ei siitä mitään pitemmän päälle tulisi. Minä haluan tehdä ja luoda jotain itselle mielenkiintoista, uutta ja jännittävää. Tekemisessä pitää olla jokin juju, esim. että työn kautta oppii jotain uutta. Ideoita uusista projekteista syntyy koko ajan. Jos sitten päätyisin tehtailemaan samanlaisia tuotteita päivästä toiseen, kyllästyisin varmasti todella pian.
Toisekseen, se vähä aika mitä tällä hetkellä on käsitöihin käytettävissä, on niin arvokasta, että tuskin kukaan suostuisi maksamaan töistäni sitä summaa, jonka hintalappuun kirjoittaisin. Käsityö on mielestäni todella arvokas asia ylipäätään ja jokaisen käsityöläisen pitäisi saada kunnon korvaus töistään. Monesti näkee päiviteltävän käsintehtyjen tuotteiden kovia hintoja, vaikka niihin käytettyyn työaikaan nähden ne todennäköisesti myydään pilkkahinnalla.
Niin, palatakseni asiaan, tuota vihreää lankaa kehrätessä tuli vietettyä kyseisen langan parissa niin paljon aikaa, että tällä hetkellä ei ihan kamalasti tee mieli alkaa sitä heti neuloa. Kyllä minä kohta puikkoihin tartun, mutta pieni etäisyys tehnee hyvää. Kunhan aika on oikea, suunnittelin taikovani langasta jotain tämän tapaista:
(Kotiliesi nro 17, 9/06)
Opiskelurintamalla on menossa vaatesuunnittelun kurssi. Tällaisia piirtelin tänään:
Tarkoitus olisi toteuttaa laadukkaista materiaaleista jumppatoppi ja siihen sopiva takki venyttelyä/lämmittelyä varten. Oulussa on aivan loistava kangaskauppa: Shelby. Sieltä saa erityisti retkeilyyn ja vaativaan käyttöön tarkoitettuja teknisiä kankaita, joita ei vähittäismyynnissä ole missään muualla.
Ps. Kiitos kaikille lankaa kommentoineille ja ihastelleille. Imartelevin “kehu” tuli kuitenkin rakkaan mieheni suusta. Ensimmäisen vyyhdin nähtyään hän kysyi: “Mitä aiot tuosta tehdä? Teetkö siitä minulle uuden kaulahuivin?” Jos lankaa jää villatakista jäljelle, niin pitänee toteuttaa tuo toive.
February 7th, 2007 at 6.42
Ihanaa – huokailen tällä ihastuksesta solmussa…..
February 7th, 2007 at 8.26
Lanka on kaunista ja elävää. Siitä saa erittäin kauniin villatakin. Olen lueskellut arkistostasi kehruupostauksiasi mielenkiinnolla ja kuviasi ihaillen sekä myös oppia ottaen. Perässä tullaan 😀
February 7th, 2007 at 8.55
Kiva seurata täältä sivusta opintojasikin. Laita ihmeessä lisää asiaa niistä.
Lanka on todella hienoa, sopii varmaan hyvin tuon tyyppiseen villatakkiin, jota siitä suunnittelit. Tulee varmasti ihanan elävää ja mielenkiintoista neulepintaa.
February 7th, 2007 at 13.18
Onpas kivan näköistä lankaa. Ja mallikin on aika namu!
Puhut (kirjoitat) ihan oikeaa asiaa käsityön hinnasta ja arvostuksesta. Miten saada joku ymmärtämään, että jos teet töitä käsityön kanssa esim. 20 tuntia, niin sitä ei vaan voi myydä 5 eurolla eteenpäin.
February 7th, 2007 at 22.34
Oooh! Ihania lankoja! Se tuntuu tosiaankin ihan extralta kun oma puoliso toivoo jotain itsekehrätyistä langoista. Mieheni haluaisi, että kehräisin hänelle paitalangat. Siihen menee kyllä vielä pitkä tovi…
February 8th, 2007 at 16.27
Aivan ihanaa lankaa!!!
February 11th, 2007 at 23.38
Herkullista, kerrassaan ihanaa lankaa! Enkä muuten yhtään ihmettele, että alkoi kyllästyttää loppua kohden, eikö se olekin kerrattu itsellään?
February 12th, 2007 at 9.33
Kiitos kiitos kaikille!
Juuli, ei ole kerrattu itsellään vaan todella ohuella koneneulontalangalla, jonka värjäsin sopivan vihreäksi. Mutta kun lanka on jokatapauksessa melko ohutta, niin kyllä riitti kehräämistä metri jos toinenkin… huh!