Jouluna Siiri lahjoitti tuttinsa Joulupukille, joka ystävällisesti toimitti ne Korvatunturin oraville. Viikon verran tätä tarinaa kertailtiin iltaisin, mutta Siiri tyytyi kohtaloonsa kuin iso tyttö ainakin.

Tutteja ei ole kaivattu neljään kuukauteen, kunnes Siiri eräänä iltana katse maahan luotuna pyysi hiljaisella, surullisella äänellä: “Äiti, hae tutit pois oravilta.” Kyllä äidin sydäntä raastoi. Mutta niin vain taas päätimme, että vauvaoravat tarvitsevat niitä tutteja enemmän kuin Siiri ja valtakunnassa oli kaikki taas ihan hyvin.

This entry was posted on Sunday, April 23rd, 2006 at 9.40 and is filed under Lasten suusta. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.