Topias on löytänyt -nen päätteen. Tätä nykyä diminutiivilla nautiskellaan lähes tilanteessa kuin tilanteessa.
– Menen sinne piiloseen.
– Pannaan junat kaappiseen.
– Kiipeen sänkyseen.
– Haluan autosen linjasen.
– Aurinen paistaa.
– Löysin roskasen.
(Hän siis kyllä osaa sanojen perusmuodotkin, mutta huvikseen pyörittelee sanoja eri muotoon.)
Edit: Lisää samaa sarjaa:
– Minun mukinen, minun tuolinen.
– Pissanen tuli pottaseen!
Average Rating: 4.9 out of 5 based on 227 user reviews.
May 23rd, 2007 at 8.59
Aika runollista 🙂
May 23rd, 2007 at 11.05
Aika hienoa, kun jätkä käy tuommoista sanaleikkiä =)
May 24th, 2007 at 16.44
Tyttäreni puhui yhteen aikaan samalla tavalla. Kerran ajeltiin metsän läpi ja jännityksellä odotin, miten hän tämän asian muotoilee. Näin: “Kato, äitinen. Paljon puutasia.”
May 24th, 2007 at 23.53
Aivan kuin runoa! Kaunista!
September 24th, 2007 at 15.26
Löysin blogiisi hiljattain ja nämä lasten sanomiset on aivan loistavia. Tähän on pakko kommentoida, että kaverini poika (3v) sanoi tuttujen lasta Paavoa nimellä Paavonen. Tämä saattoi johtua myös siitä, että sukunimi loppui tavuun -nen.