Rannekkeet ovat pitkään olleet mielestäni yksi turhimmista neuleista. Viimeaikoina olen kuitenkin todennut ne lopulta hyvin tarpeellisiksi kapistuksiksi ja niitä on alkanut kertyä enemmänkin.

Kolean kesän ansiosta opettelin neulakinnastekniikan.

Toiset rannekkeet, joissa on oma aukko peukalolle, tein uudenvuoden talvimyrskyn innoittamana. Lanka on itse kehrättyä mustan merinon ja valkoisen silkin sekoitusta. Kuitusekoitus on ostettu joskus Amerikan reissulla.

Jostain löysin maininnan agoran käytöstä terveystekstiileissä, esim. polvenlämmittimissä. Siitä sain kimmokkeen huovuttaa merinosta ja angorasta ohuen ohuet rannekkeet. Lisäsin pintaan hieman myös silkkilankaa tuomaan elävyyttä.

Unelman kevyet, mutta uskomattoman lämpimät. Ihan suosikit. Pitää tehdä toiset vielä pitemmät.

Angora-merino-sekoitus oli autuaallista huovutettavaa ja innostuinkin saman tien huovuttamaan enemmän. Päätin tehdä itselleni uuden hatun. Hatusta tuli kuitenkin liian pieni, joten se päätyy tyttärelle. Vähän se on vielä vaiheessa, mutta en malta olla esittelemättä sitä tässä samassa yhteydessä.

This entry was posted on Wednesday, January 14th, 2009 at 14.17 and is filed under huovutettua, Käsityöt, Kehrättyä, Neulottua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.