Juhannuksen tienoissa oli aikaa toteuttaa Siirille uusi puuvillapipo pesussa kutistuneen tilalle. Tässä on reilusti kutistumisvaraa…
Vierailu Oulaisten Weteraanikonepäiwille poiki innostuksen opetella neulakinnastekniikkaa. Isäni veisteli pari puista kinnasneulaa ja sain aikaan itselleni ranteenlämmittimet. Ovat olleet tänä kesänä tarpeen, koleaa ja kosteaa on ollut.
Neulankinnastekniikalla saa kyllä todella kaunista pintaa aikaiseksi. Harmillisen hitaasti vaan tulee valmista…
August 17th, 2008 at 18.51
Ihana tuo hattu! Minuakin kiinnostaisi neulakinnastekniikka, mutta jotenkin tuntuu että aika ei riitä kaikkeen mitä haluaisi :D. Kai sitä pelkää että hurahtaa taas johonkin..