Isi on joskus erehtynyt puhumaan Siirille höpökaupasta, kun olivat Raksilan marketeilla Prisman sijasta menneet pistäytymään Euromarketissa. Nyt sitten aina kauppaan mentäessä Siiri varmistaa:
“Eihän mennä sinne höpökauppaan? Mennäänhän me sinne vihreään kauppaan?”
Siiri oli mukanani eräällä kankaanostoreissulla. Kangaskaupassa emme kuitenkaan saaneet kohtuullisessa ajassa palvelua, joten päätin kaikessa hiljaisuudessa äänestää jaloillani. Hain tytön leikkipaikalta mukaani ja kerroin, että nyt lähdetään. Siiripä ei jäänyt sanattomaksi, vaan kuulutti isoon ääneen:
“Joo, lähdetään tästä höpökaupasta pois ja mennään oikeaan kauppaan.”
July 19th, 2006 at 8.35
Ihan parasta “palautetta” tuomonen 🙂 Hyvä Siiri!
July 19th, 2006 at 8.36
Hei Anne, kiva kun pistäydyit. Moni näyttää tosiaan haaveilevan kehräyksestä ja kivaa se onkin. Huovutusvillaa voi toki kehrätä, mutta se on aika kaukana oikean villan kehräyksen ihanuudesta. Karkeaa lankaa siitä tulee, kun kuidut ovat jätekuitua ja tosi lyhyitä. Riippuu tietenkin huovutusvillasta. Olen itse kehrännyt vain Pirtin huovutusvillaa. Mulla on nyt uusi karstamylly ja voisin ihan yllytysmielessä toimittaa sinulle “oikeaa” suomenlampaanvillaa pikkuerän kokeiltavaksi. Laita sähköpostia!
P.S. Pisteet taas Siirille!
July 19th, 2006 at 8.59
minä olen saanut eurokankaassa aina palvelua sen jälkeen kun avauduin raskaanaollessani myyjälle.Myyjä kysyi että haluaisinko jotain ja kerroin että olen odottanut palvelua kaksikymmentä minuuttia ja totta helvetissä haluan ostaa kangasta. Sen jälkeen on palveltu hyvin. Kannattaa ottaa se kangaspakka syliin ja mennä seisomaan jonnekin keskelle kauppaa näkyvään paikkaan.
July 19th, 2006 at 9.37
Ehdotin Oulussa Eurokankaaseen jotain numerosysteemiä kuten esim. Stokkan Herkussa. Ei kuulemma toimi koska myymälä on niin iso…tiedä häntä sitten. Minua ärsyttää että tiettynä aikoina pitää olla raju kyynärpäätaktiikka että saisi juostua jonkun myyjän kiinni. Yleensä vaihdan kauppaa jos palvelu ei luista. Ehkä heidän kuitenkin kannattaisi lisätä myyjiä, harvoin palvelualalla lasketaan sitä paljonko mahdollisesti kauppaa menetetään.
July 19th, 2006 at 10.40
Hyvä Siiri! Minä aloin saada E:stä palvelua, kun myyjät huomasivat äitini olevan nyt jo eläkkeelle jääneen vanhimman myyjän tuttu. Nyt siellä on taas osa myyjistä vaihtunut, mitähän tällä kertaa keksisi joskun löytää taas aikaa ompelulle(saanko lainata Siiriä?) Jakku, suorat housut ja meikki auttaa asiaa toppatakkiin ja pipoon verrattuna (ikäväkseni huomasin), mutku…
July 19th, 2006 at 11.00
Jännä, että huomasitte mistä kangaskaupasta on kyse, vaikka en sitä maininnutkaan 😉
Juu’u, se on kyllä kumma, miten siellä ei palvelua tahdo saada… Mulla on jäänyt niiiiiiiiin monet kankaat ostamatta sieltä juuri sen takia, ettei aika yksinkertaisesti riitä odottaa ensin yhtä myyjää neuvomaan menemään toisen myyjän pakeille, toista leikkaamaan ja kolmatta rahastamaan. Mikä rahasampo se paikka voiskaan olla, jos ne sais vaan palvelun kohdalleen! Myyjiä saisi olla pari lisää, sitten varmaan saisi kankaat kohtuullisessa ajassa. Usein myyjät on kyllä ystävällisiä, mutta odotusajat on ihan liian pitkiä.
Onneksi Siirillä on sana hallussa 😉
July 19th, 2006 at 11.50
Ihana tyttö!
Mulle kävi Pellavasopissa aika ikävästi: Odottelin tyynesti valmiiden päätösteni kanssa kun myyjä rauhassa suunnitteli asiakkaan kanssa tilausverhoja. (Tätä odotusta oli kestänyt ainakin viisi minuuttia) Kauppaan asteli mummo, joka meni nojaamaan siihen leikkauspöytään, kuunnellen myyjää, ikäänkuin ollen samaa porukkaa verhoja tilaavan naisen kanssa. Ja kun edellinen asiakas oli valmis, alkoi tämä mummo pöyrittää myyjää, otti metrin jotain kangasta ja sitten jäi selittämään asioitaan. Todella tahditonta myyjältä seisotuttaa mua n. 15 min, mutta sai sitten sanottua: “tulisiko sulle jotain?” jolloin mummokin tajusi minun odotelleen, mutta ei ohittaneensa minua. Mieleni teki heittää hyvät käytöstavat romukoppaan, mutta purin hammasta ja olin hiljaa. Olisin ilmeisesti tarvinnut Siirin apua tuolloin 😉