Nämä tossut huovutin tuossa yhtenä iltana lasten mentyä nukkumaan. Seuraavana aamuna, yhä litimärkinä, ne lähtivät mieheni mukana matkalle: 50-vuotislahjaksi mieheni serkulle. Juhlat on nyt pidetty, joten uskallan näyttää kuvia tossuista.
Tossut huovutin ensin kaavan (kuplamuovia) avulla tasossa ja sitten omien kumisaappaitteni päälle. Hikistä hommaa! Kämmenet olivat kovilla sen hankaamisen kanssa ja muutenkin huovan runnominen kysyy käsivoimia. Yhden tossun tekeminen vielä menisi, mutta kun pitää tehdä sille kaverikin… Huh. Kyllä otti koville.
Olisin halunnut tehdä kippurakärjet ja muotoilla käänteitä. Lisäksi olin suunnitellut tekeväni tossuihin nahkapohjat. Työ jäi aikapulan vuoksi ikäänkuin kesken, vaikka kyllä ne noinkin kelpaavat. Mutta en ole itse ihan tyytyväinen, kun tiedän, että olisin pystynyt parempaankin. Siksi ehkä tuo työmäärä tuntuu niin uuvuttavalta, kun palkinto – valmis työ – ei ole se mitä oli visioinut.
Tässä vielä kuva tossuista ihan alkutekijöissään:
July 17th, 2006 at 9.14
Hullunhommaa tuo huovutus 🙂
Nuo tossut tuossa kuvassa näytti ihan pieniltä (vauva-nukke tjv) ja pohdinkin eka et 50-v lahjaks?? Ja kun luin eteenpäin niin kumppari valaisi asian ja hiukset nousi pystyyn työn valtavuudesta.
Ne on hianot.
Uskaltaiskohan tuollaiset tyrkätä pesukoneeseen alun käsinhuovutuksen jälkeen?
July 17th, 2006 at 9.58
Ole vaan ylpeä tossuista! Tykkään yläreunan käänteestä, tulee vähän menninkäismeininkiä! 🙂
July 17th, 2006 at 11.37
WautsiWau! Mikä homma! Multa loppuu huovutuksessa into jo viiden minsan jälkeen. Noi on hienot – tekispä joku mullekin…
July 17th, 2006 at 12.37
Minusta ovat ihanat. Ja vielä sininen reuna. 😉
Liika viimeistely ois vienyt kärjen koko hommalta. Hyvät näin.
July 17th, 2006 at 20.20
Onpa varmaan ollut kova työ tosiaan! Kuva alkupuolen työvaiheesta on valaiseva.