…Epäilemättä, mutta kyllä minä taisin hurahtaa juhannuksena luonnonväreillä värjäämiseen.
Pitkään on kytenyt mielessä halu kokeilla kasveilla värjäämistä. Juhannusta mökillä viettäessä tajusin yhtäkkiä, miten täydelliset olosuhteet siellä onkaan – järvi, muuripata ja uskomattoman rikas kasvisto käden ulottuvilla.
Ja eikun tuumasta toimeen. Ensin etsimään värjättävää villalankaa. Kylästä löytyi monen mutkan kautta käsityöneuvonta-asema, jossa oli 300g vyyhti huopalankaa – ainoa värjäämätön lanka koko kylällä… Ei ihan sitä, mitä lähdin etsimään, mutta sai kelvata.
Sitten apteekkiin hakemaan puretusaineita. Kyllä pikkukylän farmaseutit olivat ihmeissään ostoslistani kanssa; alunaa, kupari- ja rautavihtrilliä, tinasuolaa ja viinikiveä. Noin tunnin etsimisen jälkeen he pystyivät toteuttamaan onneksi edes yhden toiveeni ja poistuin mukanani 30g alunaa.
Kyläreissun jälkeen suuntasin metsikköön sananjalkoja keräämään. Pari ämpärillistä sananjalkoja oli nopeasti kerätty, äkäiset hyttyset pitivät mukavasti vauhtia yllä. Pari raparperin lehteä nappasin myös mukaan. Sitten vain kasvit pieneksi silpuksi ja pata porisemaan. Tuli kyllä Kyöpelivuorimainen tunnelma…
Kaiken kaikkiaan sananjalat likosivat vedessä useita tunteja ennen kuin pääsin lopulta siivilöimään ja aloittamaan itse värjäämisen. Kaikkia lankoja en uskaltanut kerralla värjätä, joten pataan pääsi kolme n.60g:n vyyhtiä. Yksi kerä sai luvan lillua kokonaan väriliemessä, mutta kahta muuta vyyhtiä koetin saada värjättyä epätasaisemmin. Liotin niitä aluksi vain toisesta päästään värissä, sitten ne saivat luvan uida kokonaan. Aina välillä nostin osan vyyhdistä huilaamaan.
Aluna lisättiin, kun liemi oli n. 40 asteista. Minulla oli käytössä vanha lihalämpömittari, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt ja näytti liian alhaisia lukemia. Siksi liemen lämpötilan seuraaminen oli todella hankalaa ja oli pakko vain toivoa parasta. Pelkäsin koko ajan, että keitos alkaa kiehua, mutta onneksi niin ei käynyt. Reilun tunnin jälkeen (en tietenkään muistanut katsoa kelloa) nostin yhden vyyhdin jäähtymään pesuvatiin ja huuhtelin sen saman tien laiturilla järvivedessä. Kaksi muuta vyyhtiä jätin pataan väriliemeen jäähtymään. Huuhtelin ja pesin ne vasta seuraavana aamuna.
Vyyhdit saivat luvan kuivua savusaunan kaiteella.
Lopputulos on tässä:
Upean värisiä lankoja. (Takana värjäämätön lanka). Odotin hieman kirkkaampaa ja tummempaa sävyä. Paras väri on mielestäni tuossa keskimmäisessä vyyhdissä, joka oli koko ajan kokonaan liemessä ja sai muhia vielä seuraavaan aamuun. Muissa vyydeissä näkyy pieniä sävyeroja, mutta ei niin paljon kuin olisin toivonut. Rautapadasta irtoaa ilmeisesti sen verran hiukkasia värjäysliemeen, että se tekee sävyistä harmahtavia.
Kaiken kaikkiaan upea kokemus, vaikka olikin melkoisen työläs ja aikaa vievä. Pääsisi vain pian takaisin mökille, sormet syyhyävät kokeilemaan muitakin kasveja. Syksyllä sitten sienien kimppuun!
June 30th, 2006 at 10.10
Näyttää ihanalta! Pitäisiköhän munkin kokeilla tuollaisia keitoksia kunhan pääsen Suomeen mökille… Tarttuiko se väri paljon siihen pataan? Meillä kun ainoa muuripata on tiskivedenlämmityskäytössä….
June 30th, 2006 at 11.17
Tuolla padalla lämmitetään pesuvettä saunalle. Minä huuhtelin padan muutamaan kertaan ja koetin hieman reunoja hinkkailla. Mutta koska pata on musta, niin eipä siitä oikein näe, jäikö sitä väriä vai ei… Tuskin ainakaan niin paljoa, että sillä olisi jotain merkitystä.
Ruokaa en kyllä laittaisi samalla kattilalla, jolla on värjätty, mutta tuosta tiskivedestä tuskin tulee ongelmia. Minä en ainakaan usko.
June 30th, 2006 at 22.34
Onpa hienoja lankoja ja erityisen hienoja ja tunnelmallisia kuvia! Olen itsekin jonkun verran värjännyt kasveilla lankoja, mutta huomattavasti vähemmän tunnelmallisissa olosuhteissa – eli emalikattilassa hellan päällä… :/ Onnistuu se niinkin, mutta ei sitä voi muuripataan ja järveen verrata.
Kannattaa muuten kokeilla jotain niinkin arkista kuin sipulinkuoria, niistä tulee uskomattoman upeaa ja kirkasta oranssia. Sipulinkuoria voi käydä kaivelemassa kaupan sipulilaarin pohjalta ja punnita maksettavaksi, niin ei tule mitään mutinoita. Tosin kyllä kaupassa vähän katsoivat, kun ostin viidellä sentillä jättipussillisen sipulinkuoria! 😀
July 1st, 2006 at 8.30
Sipulinkuorilla olen pienen kokeiluerän värjännyt opiskeluaikoina. Totta on, että väri on todella upea. Varmaan värjäilen niilläkin vielä jossain vaiheessa. Nyt vain on luonnossa niin paljon muutakin “materiaalia” tarjolla, että taidan hyödyntää niitä nyt ensin.
Hih, kyllä ovat varmasti vähän pyöritelleet silmiä kassalla… Ja kahvipöytäkeskustelut ovat saaneet kummasti väriä nekin 😉
July 1st, 2006 at 12.19
Olipa ihana kuvakertomus, kiitos! 🙂