Kun Siiri oikein sille päälle sattuu, mikä ei kyllä ole erityisen harvinaista, puhetta tulee katkeamattomana virtana. Ajatus pomppii sinne tänne ja aihe vaihtuu silmänräpäyksessä saaden pian enemmän tai vähemmän loogista jatkoa. Automatkat ovat usein erityisen viihdyttäviä juttutuokioineen. Ilman nauhuria näitä juttuja on täysin mahdoton muistaa enää hetken kuluttua, mutta koetan maalata edes jonkinlaista kuvaa.
Eräällä kauppareissulla kuultua:
Siiri: – …Sitten ei voi tehdä hiekkakakkuja. Sataa lunta. Vettäkin sataa.
Äiti: – Ai milloin sataa lunta? (Olettaen, että vastaus on “talvella”.)
S: – Perjantaina.
Ä: – Tänään on torstai ja huomenna on perjantai. Sataako siis huomenna lunta?
S: – Sataa.
Tähän väliin tuli jotain analysointia lumesta, vedestä ja hiekkakakuista, joka ei enää palaudu mieleen. Kotvasen kuluttua aihe olikin jo ihan toinen:
S: – Sitten minä menen kouluun.
Ä: – Milloinkas sinä aiot kouluun mennä?
S: – Viikon päästä perjantaina. Eeei, sunnuntaina meen kouluun.
