Alkuviikolla tuli taas keiteltyä lankakeittoa mökillä. Tällä kertaa uskaltauduin värjäilemään isompia eriä kerralla. Muutenkin rohkeutta ja kokemusta oli nyt enemmän, mikä näkyy selvästi lopputuloksessa.
Vaikka luonnonväreillä värjääminen onkin todella aikaavievää ja työlästä puuhaa (*), lopputulos ja koko prosessista tuleva mielihyvä on vaivan arvoista. Lopputulos ei ole kuitenkaan se ainoa kriteeri vaan hyvin tärkeä seikka on itse värjäysprosessi ja arvo, minkä tehty työ tuo valmiille langoille. Jotenkin tuntee jatkavansa ikiaikaista perintöä ja toivottavasti siirtävänsä tietoa ja traditiota myös eteenpäin.
Kasveilla värjäämisessä on myös oma erityinen jännityksensä, kun lopullista väriä on vaikea ennustaa. Langan väri on siis aina yllätys, (lähes) aina varsin positiivinen sellainen. Väriskaala on tosin suppeahko vihreillä kasveilla värjättäessä, mutta eiköhän syksyn sienisato tuo oman lisänsä värikarttaan. Ingdigovärjäys ja apteekista saatavilla ulkomaisilla kasvivärjäysaineilla värjääminen ei innosta, sillä haluan nimenomaan itse kerätä kasvini.
Tällä värjäysreissulla säät eivät ihan suosineet parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kun hommaan oli ryhdytty, ei sitä keskenkään jätetty. Tuulinen sää vaikeutti tulen tekemistä ja ylläpitoa, mutta eipähän ollut sääskiä. Ukkosmyräkkäkin yllätti ja viimeiset langat värjäilin vesisateessa. Ikimuistoisia hetkiä!
Ensimmäisenä pataan pääsi poimulehtiä. Alarivissä olevat langat on värjätty ensin, vasemman puoleinen on puretettu alunalla ja oikea kuparivihtrillillä. Liemeen näytti jäävän kuitenkin vielä reilusti väriä, joten päätin kokeilla jälkivärjäystä. Ylärivissä olevat langat on värjätty siis “toisella kierroksella”. Vasemmalla purettamaton lanka (jossain kirjassa luki, että poimulehdellä värjättäessä ei tarvita välttämättä puretusaineita ollenkaan, joten päätin kokeilla), keskellä alunapuretettu ja oikealla kuparivihtrillillä puretettu vyyhti.
Seuraavana päivänä pääsin keittelemään yön yli lionneita mesiangervoja. Ylärivissä alunapuretetut langat. Väri tarttuu eri lankoihin näköjään eri tavalla, siksi sain kahta eri sävyä. Keskirivissä ovat kuparipuretetut langat, myös eri lankoja. Ja alarivissä toisen kierroksen langat, joihin lisäsin lopuksi hieman rautavihtrilliä, glaubersuolaa ja viinikiveä. Noista alimmista langoista toinen on puretettu alunalla ja toinen kuparilla, mutta en enää pysty sanomaan kumpi on kumpi. Sävyero on yllättävän pieni.
Värjätty on nyt huopalankaa, ryijylankaa, Pirkka-lankaa ja Nallea.
(*) Työvaiheisiin kuuluu mm. kasvien kerääminen, kasvien pilkkominen ja mahdollinen liotus, väriliemen keittäminen ja siivilöinti, lankojen vyyhdittäminen, pasmalankojen löysääminen, lankojen ja puretusaineiden punnitseminen, lankojen esipurettaminen ja värjääminen lämpötilan tarkkailemisineen, lankojen huuhtelu, pesu ja kuivatus, vyyhtien selvittäminen ja keriminen.
July 13th, 2006 at 16.23
vau, tosi kauniita luonnollisia sävyjä.
Mä lainasin kirjastosta yhden kasvivärjäyskirjan, mutta totesin että ei ole mun juttu. Vaikka varmasti tykkäisin prosessista, en usko että ainakaan yksinäni saisin ikänä tehtyä hommaa alusta loppuun yhden kesän aikana. Mussa on vähän sitä vikaa että innostun, hankin tarvikkeet ja alan keräilemään fiilistä, joskus siinä vaan aikaa vierähtää eri osien välissä 😀
July 13th, 2006 at 19.11
Hienoja sävyjä todellakin!
July 13th, 2006 at 21.16
Todella upeita!!
Mä olen hirmusti kans selannut yhtä luonnonväreillä värjäys-kirjaa, mutta homma tuntuu just “mökki”hommalle tai ulkona tapahtuvalle eikä ole mitään paikkaa jonne menis keittelemään 😮
Kasveja katselen jokapäivä “sillä silmällä” ja selaan kirjastani millaisia lankoja mistäkin tulis.
…no pistetään hautomaan 🙂
Todella upeita nuo sun valokuvauksesi!
Tuomenkehrääjätoukat olet saanut upeesti vangittua kuviin. Oon nähny samankaltaisen puun luonnossa ja oikeen iljetti :/
July 14th, 2006 at 7.38
Kiitos, kiitos kaikille 😀
Susanna ja Vikke, kyllähän tuota värjäyshommaa voi tehdä kotona sisälläkin, mutta silloin värjättävät lankamäärät ovat vain paljon pienempiä (n.100g kerralla). Minä en suuremmin välitä tulen kanssa tolskaamisesta, joten mieluummin tekisin tuota keittiössä, mutta toisaalta taas ei kesällä viitsi sisällä kykkiä. Talvella varmaan kokeilen sipulinkuoria tai jollain kuivatulla värjäämistä sisätiloissa. Kyllähän kasvivärjäystä kannattaa kokeilla, jos on innostunut, sillä ei siihen nyt niin kummoisia välineitä tarvita: kattila, alunaa (saa kaikista apteekeista), lihalämpömittari ja siivilä. Niillä pärjää jo tosi pitkälle. Rohkeasti vaan 😀
July 14th, 2006 at 8.41
Mua kiehtoo tosi paljon ajatus luonnonväreillä värjäämisestä.
Todennäk. palaan asiaan aikaisintaan kymmenen vuoden kuluttua, kun nyt ei ole paikkaa, aikaa eikä kärsivällisyyttäkään.
Paitsi, jos olis joku asiantuntija, joka potkis vauhtiin ja jos jos….
Ihania lankoja olet saanut aikaan!
Ps. kiitos yhdestä tulevasta mallista :)!