Topias siirtyi nukkumaan isojen lasten sänkyyn. Ensimmäinen ilta olikin melkoinen show, kun molemmat lapset kilvan kapusivat sängyistään pois. Pojan temppuilu oli ymmärrettävää, mutta Siirin olisi pitänyt osata pysyä sängyssään.
“Jos vielä nouset sieltä sängystä, niin…. minä suutun ja… mustaksi muutun”, tokaisin hätäpäissäni, kun en enää muutakaan uhkausta keksinyt.
Postuin, ja lapset jäivät taas huoneeseensa. Kunnes sekunnin kuluttua poika oli taas ovella. Nappasin pojan syliin ja kannoin hänet ties kuinkan monennen kerran takaisin sänkyynsä.
Silloin Siiri kohotti päätään tyynyltä ja kysyi ilkikurisesti: “Äiti, ootko sinä nyt musta?”
“En, eihän sitä voi oikeasti muuttua mustaksi”, vastasin hieman nolona.
“Niin. Jos minä nousen oikeasti, niin sitten sinä muutut mustaksi, ” jatkoi tyttö kiusoitteluaan…
October 4th, 2006 at 11.43
Ihania nuo lasten kommentit, ajatus on niin loogista!