Kiri valmistui viimein. Tässä hän on:
Lähikuvaa:
Koko on reilu, keskikohta yltää pepun päälle ja leveydessä kädet eivät edes ihan riitä. Hyvin olisi voinut jättää yhden mallikerran pois – olisi lankakin riittänyt vähemmillä kehräämisillä… Mutta eipähän tarvitse jossitella koon kanssa ainakaan.
Tykkään huivista tosi paljon. Mielestäni se onnistui hyvin ja oli mukavaa neulottavaa. Ainoa harmituksen aihe on tämä:
Vaikka lanka on värjäämätöntä, siinä näkyy todella suuria värieroja. Nuo harmaiden osien villat on karstattu käsikarstojen sijaan lainatulla karstamyllyllä, joka muutti villan harmahtavaksi. Olen pessyt langat pariinkin otteeseen siinä toivossa, että villa puhdistuisi, mutta värimuutos on ja pysyy. Käytössä noita raitoja ei onneksi kamalasti huomaa, mutta harmittaa silti.
Tämä huivi on siis minun itseni tekemä ihan alusta loppuun. No, lampaita sentään en ole kerinyt, mutta kaikki muu siitä eteenpän on omin käsin tehtyä – karstattu, kehrätty ja neulottu. Nyt voisi jo vaikka vähän röyhistää rintaa.
October 2nd, 2006 at 22.30
Tulipas siitä upea! Mieletöntä ajatella, että olet koko huivin tehnyt itse karstaamisesta lähtien.
October 3rd, 2006 at 6.18
Upeaa lankaa ja upea huivi! Omani (ihan ostolangasta) ei oikein etene…
October 3rd, 2006 at 6.35
Upea Kiri! Ja aivan erityisen hieno se on siksi, että on itsetehty alusta loppuun saakka 🙂
October 3rd, 2006 at 7.18
Kyllä tosiaan saat röyhistää rintaa. Tosi kaunis ja erityisesti siksi kun kaikki on omatekemään. Upea.
October 3rd, 2006 at 7.20
Voi jehna! Nyt käypi kateeksi! Menit ja toteutit mun unelmani… täytyy varmaan opetella kehräämään joskus… Upea tuotos!
“Siisin” jutut on ylivetoja. Tuntuvat jotenkin tutuilta. Meillä näin: “Äiti, tämä pullakäärme on näin litteä kun se on käynyt parturissa!”
October 3rd, 2006 at 8.18
Se on kyllä aivan ihana! Ja tuo langan pinta näyttää neulottuna tosi ihanan pehmeälle! Aivan loistava kokonaisuus! Ja toivottavasti raidat kuitenkin häviävät ajan myötä.
October 3rd, 2006 at 9.50
Yritin katsella päivämääriä rukin saapumisesta valmiiseen Kiriin. Uskomaton suoritus…
October 3rd, 2006 at 9.57
Kaunis huivi, ja tosiaan on ylpeydenaihe – ei ihan joka tytöllä oo itse kehrätyistä langoista itse neulottua huivia…
Ne harmaat raidat – voisko ne haaleta “valovalkaisulla”? Eli kirkkaassa auringonvalossa (käsittääkseni talvellakin tehokas) ripustaisit huivin ulos – kun on kerta valkoinen, ei oikean värin pitäisi kärsiä. En tiedä tehoaako, mutta tosiasiassa – ei niitä raitoja varmasti käytössä näe.
October 3rd, 2006 at 10.02
Kyllä on kaunis… ja ainutlaatuinen langan suhteen!
October 3rd, 2006 at 10.27
Kiitos kaikille kommenteista! 🙂
Catarina, langat on kehrätty pääosin värttinällä, vain viimeisen pikkuerän tein rukilla. Joten ihan noin nopea en sentään ole ollut kuin kuvittelet 😉
Petra, tuo “valovalkaisu” onkin hyvä ajatus! Pitääpä kokeilla heti, kun lakaa satamasta… Kiitos!
Vilma, melkoinen verbaaliakrobaatti näyttää teilläkin asustelevan. Hulvaton lausahdus!
October 3rd, 2006 at 11.33
ihan voipi vaikka paljonkin röyhistellä tuoan takia! hieno!
October 4th, 2006 at 10.25
On upea Kiri!!
Hatunnoston arvoinen suoritus tehdä koko juttu omin käsin, VaU!! 🙂
October 4th, 2006 at 12.32
Aivan käsittämätön saavutus ja niin kaunis lopputulos 🙂 Saavutus on etenkin minun noviisineulojan näkökulmasta aivan valtava.
Väriasiasta kysyn senverran, että onko tuollaisen täysvillaisen huivin värjäys valmiina mahdollista, siis ilman huopumista? Luonnonvärit kai eivät matalissa lämpötiloissa toimi.
Minullakin on muuten vintillä vanha, myrkynvihreäksi maalattu rukki. Tosin ollut kukkatelineenä, eikä irto-osia tainnut mukana olla. Harmi..
October 4th, 2006 at 13.37
Risulintu, kyllä tuon huivin voi värjätä ihan samalla tavalla kuin lankojakin. Olen sitä jo vähän mietiskellytkin… Pitää vaan malttaa olla liikuttelematta lankoja/huivia liikaa kuumennuksen aikana.