Jos on puuron syönti hankalaa, niin on myös päiväunille meno. Yleensä unia siirretään sillä, että sängystä pitää päästä potalle. Siirin viivytystaktiikka alkaa olla hiotunut huippuunsa, mutta kyllä oli naurussa pitelemistä, kun tyttö veti viimeisen ässän hihastaan.
Kaikki alkaa sillä, että Siiri ei suostu käymään pissalla ennen unille menoa. Päädyn laittamaan vaipan ja tyttö sänkyyn. Kohta huoneesta kuuluu: “Pissa tuli vaippaan!” Grrr. Päätän olla vaihtamatta vaippaa – olkoot, kun kerran tahallaan teki.
Kuluu tovi ja tyttö ilmestyy keittiöön vaippa kädessään: “Laitan likaisen vaipan roskikseen.” Hienoa oma-aloitteisuutta, mutta ah, niin väärässä paikassa. No, tyttö takaisin sänkyyn, tällä kertaa ilman vaippaa. Pian kuuluu tuttuakin tutumpi huuto: “Äkkiä pissalle”, ja niin taas istumme potalla, alkupisteessä.
Pikku lirut sentään saadaan saaliiksi. Olen tyytyväinen – ei ollut turha reissu tällä kertaa. Jälleen tyttö sänkyyn ilman vaippaa. Nyt kuluukin jo melko pitkä aika ja huoneessa on ihan hiljaista. Laulu on viimein vaiennut ja istahdan tyytyväisenä tietokoneelle. Kohta olohuoneesta kuuluu pientä sipsutusta ja menen hiljaa katsomaan. Löydän Siirin ilkosillaan keskeltä olohuonetta, kaikki vaatteet on riisuttu sänkyyn…
Eipä nukkunut Siiri päikkäreitä sinä(kään) päivänä, 1-0.
