Tässä viimeisimmät neulahuovutukset: lumiukko, pikkukettu ja sininen lintu.
Siirille aloitin tekemään boleroa muutama päivä sitten ostamastani alpakasta uusimman Suuri Käsityölehden ohjeella. Onpas aivan ihanaa lankaa tuo alpakka! Ohutta kuin mikä, mutta aivan ihanaa. En suostu enää mitään muuta ostamaankaan.
Joku aika sitten neuleblogeissa pyöri meemi omituisista tavoista. Tuota boleroa neuloessani huomasin, että en (juuri) koskaan jätä puikkoa kesken. Tätä omituista tapaa itsekseni analysoidessani muistin kätköistä tupsahti vanha uskomus: jos jättää puikon kesken, jää vanhaksi piiaksi. Näin muistelen ystäväni Katin opettaneen minulle teinivuosina. (Terveisiä!) Tai ainakin jotain yhtä hirveää tapahtuu, jos ei neulo puikkoa loppuun. No, naimisiin on jo päästy, joten ei se varmaan enää olisi niin tarkkaa…
Toinen Katin opettama uskomus on, että jos joku tarjoaa karkkia, pitää aina ottaa kaksi, ettei jää leskeksi. Sitä täytyykin alkaa noudattaa ahkerammin. 😉
Kertokaapas muita (neulomiseen liittyviä) uskomuksia!
April 13th, 2006 at 9.04
En osaa kertoa lisää uskomuksia, mutta tapani voin kertoa. Minäkään en jätä puikollista kesken ja vielä JOS SUINKIN MAHDOLLISTA neulon niin, että seuraavalla kerralla pääsee aloittamaan kappaleen oikealta puolelta. En tiedä mistä tapa on tullut, mutta niin olen toiminut jo parikymmentä vuotta.
April 13th, 2006 at 9.26
Heh, nyt kun sanot, niin huomaan itse toimivani samoin. Eli nurja puoli pitää tehdä myös, että pääsee aloittamaan oikealta seuraavalla kerralla. 😀
April 13th, 2006 at 14.32
🙂 Ihana blogi sulla, eilen eksyin tänne ensimmäistä kertaa!
Meillä on myös näitä sanavalmiita lapsia 4 kpl, tosin nuorin ei vielä puhu eikä pukahda mutta kyllä jo puolen vuoden päästä.
Mulla on myös näitä omituisia tapoja vaikka muille jakaa 😉