“Hieno”, hihkaisi Siiri ottaen minua kädestä kiinni ja pyysi mukaansa. “Tule, äiti, katsomaan hienoa kuu kulkea.”
Kuvittelin Siirin piirtäneen paperille kuun, joskin ihmettelin suuresti, sillä hän ei yllä ottamaan kyniään kaapista itse.
Huoneeseen päästyämme Siiri osoitti huoneensa peiliä: “Siiri on tehnyt hienon kuu kulkee.” Hän oli ottanut purkan suustaan, muotoillut siitä kuunsirpin ja litistänyt sen peiliin kiinni. Ihailtavaa luovuutta, mutta vähän väärässä paikassa…
Average Rating: 4.5 out of 5 based on 242 user reviews.
April 13th, 2006 at 16.52
😀 Ihanaa!
April 15th, 2006 at 7.56
valitettavasti tämä haamupäivittelee edelleen… onko tuo blogin otsikkokin jokin siirin juttu?
April 15th, 2006 at 17.55
Kivat sorminuket olet askarrellut.
Tuosta karkin ottamisesta tuli mieleen nuoruudesta tapaus, kun serkkupoika tarjosi minulle karkkia. “Otan kaks, etten jää vanhaksipiiaksi” sanoin. Serkku vilkaisi minua ylös, alas:”Ota kolme”. Että sellaista.
Purukumi peilissä on vielä ihan ok. Itse laitoin lapsena nukkumaan mentyäni purkan kainaloon talteen. Arvaapas vain missä kunnossa yöpaita oli aamulla! 😉
April 16th, 2006 at 16.07
Blogin nimelle löytyy selitys tuolta tietoja -kohdasta:
“Blogin nimi tuleekin juuri Siiri-tyttären suusta: Eräänä aamuna Siirin huoneesta kuului: “Siisi on herännyt! Aivan totta, en huomannutkaan.â€? Sinä aamuna koko perhe heräsi hymy huulilla. Kyseinen lausahdus onkin jäänyt elämään perheessämme ja saa aina hyvälle tuulelle.”