Ajelimme kohti mummolaa. Takapenkillä oli pitkään hiljaista ja luulin lasten nukahtaneen. Kuuntelin rauhassa radiota, kun Siiri tuumaili ääneen:

– Sitä minä vaan ihmettelen, että mistä ne lapset oikein tulee.

Ällistyneenä käänsin radiota pienemmälle. Pää humisi kysymyksiä – Nytkö tämä asia jo tuli eteen? Mitä minä oikein sanon?

Näennäisen rauhallisesti kysyin Siiriltä: – Niin, mitä sinä sanoit?

– Niin, mummu siellä varmaan miettii, että isi, äiti, Siiri ja Topias, että mistähän kaukaa ne lapset on oikein tulossa. Leipookohan se mummu siellä jotain?

Huh, väärä hälyytys.

Samaisella ajomatkalla filosofoitiin enemmänkin:

– Minä olen naapurin Siiri.

– Isi ei kyllä ole balettitanssija…

Matkan loppuvaiheessa aika alkoi käydä jo pitkäksi:

– Äiti, onko meillä vielä pitkä matka?
– No, ei ole enää kuin 15 minuuttia.
– Sovittaisko, että 12?
– No, se voikin olla lähempänä totuutta.
– Jos on 14 minuuttia, niin sitten on kyllä pitkä matka.

This entry was posted on Tuesday, December 5th, 2006 at 13.27 and is filed under Käsityöt. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.