Innostuin itsenäisyyspäivänä kokeilemaan Amerikasta tuomiani villavärejä. Sekoittelin värejä pilttipurkeissa ja maalailin hahtuvakiekkoa fiiliksen mukaan. Ajatuksena oli tehdä jotain Siirille mieluista. (*)
Värjäsin ensin kiekon toisen puolen, käänsin ympäri ja maalasin toisenkin. Sitten keittelin kiekkoa reilun puolituntia kattilassa. Kiekon sisälle jäi joitain lähes valkoisia kohtia, mutta yllättävän vähän. Vaaleat alueet kuitenkin mielestäni tuovat tähän väriyhdistelmään mukavasti keveyttä.
Koska hahtuvakiekon kuivuminen olisi luultavasti kestänyt ikuisuuden, vyyhditin hahtuvan kuivumisen ajaksi.
(*) Siiri on lähdössä vuodenvaihteen jälkeen 3-4-vuotiaille tarkoitettuun kerhoon. Aloin prepata tyttöä jo nyt, jotta hän ehtisi valmistautua ajatukseen olla vieraiden tätien ja lasten kanssa ilman äitiä. Luonnollisesti neiti ei suuremmin innostunut tiedosta, kunnes aloin vedellä vähän uusista naruista.
Kerroin, että hän saisi ikioman kerhokassin, jonne voitaisiin pakata jumppatossut ja eväät. Ääni kellossa muuttui välittömästi:
“Joo, minä haluan kaksi kassia. Toinen on pinkki ja toinen on sininen ja valkoinen, jossa on yksi Mikki Hiiri, kaksi Pikku Myytä ja kaksi Hemulia.”
Minä siihen ihmettelemään, että osaankohan minä tehdä sitä Hemulia ja miten ihmeessä se tehdään. Mutta vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä:
“Kyllä sinä osaat sen tehdä, teet vaan. Paappahan toi sulle sen ruskean ompelukoneen, jolla voi ommella nuken vaatteita. Ompelet sillä sen Hemulin.”
Toinen laukuista on kuulemma reppu ja toinen on kassi. Ja toinen ommellaan ja toinen neulotaan.
Huokaus… Melkoiset visiot on tyttärellä – äiti omplemassa Hemulia kassiin käsinveivattavalla ompelukoneella. Mahtaakohan äiti pystyä toteuttamaan toiveet..?
Jospa tästä hahtuvasta tulisi edes se “pinkki” neulottu kassi.
December 7th, 2006 at 10.15
Hieno lanka! Onpa kiva nähdä, millainen laukusta tulee. Laitathan sen sitten tänne, plide…
December 7th, 2006 at 11.37
Hei!miten ihmeessä sait märän hahtuvan katkeamatta vyyhdille? upeat värit!!!!
December 7th, 2006 at 13.41
Mikäköhän Hemulissa viehättää lapsia? Poikani myös bongailee hemuleita missä milloinkin, silloinkin kun ei näy mailla halmeilla mitään Hemulia muistuttavaa. Omasta mielestäni se on aina ollut aika tylsä hahmo, vai olenkohan sittenkin itse tylsä? 🙂
December 7th, 2006 at 14.51
Ilosilmukka, laitetaan laitetaan, kunhan saisi edes aloitettua… 😉
Miina, eihän se vyyhteäminen ihan helppoa ollut… Pyyhkeen sisällä painelin kiekkoa ensin niin, että sain mahdollisimman paljon ylimääräisiä vesiä pois. Sitten kieputtelin lankaa varovasti auki vähän matkaa ja se sitten vyyhdille. Pienissä erissä hissukseen, niin ei koviin montaa kertaa katkennut. Lanka oli jo valmiiksi kiekolla kaksinkertaisena, mikä helpotti asiaa myös.
Maijamirjami, minäkin olen aina pitänyt Hemulia ihan tylsänä, mutta Siiri tykkää kovasti. Haluaa aina syödä ehdottomasti hemulilautaselta ja juoda hemulimukista, vaikka olisi pikkumyyt, niiskuneidit, nipsut ja muut tarjolla.
December 7th, 2006 at 16.20
Postia tuli 🙂 Kiitos..ihanan sininen paketti.
Tuo sun lanka on kaunista.
December 7th, 2006 at 21.03
Äidithän ovat kaikkivoipia, osaavat mitä vain ja tietävät kaiken!
December 10th, 2006 at 18.55
Kuulostaa tutulta. meidän neito, 3½v veti vähän herneitä nenäänsä aiheesta viime viikolla. Ovat seuranneet Buu-klubbenin joulukalenteria, isoveli on tietysti Bärtil ja neiti itse “Isto-gris” (vaikukasenytsittenlieneekään). Niin mulle ilmoitettiin, että neulo äiti mulle Istokriissille vaaleanpunainen possunpuku.
Epäilin hieman, ehdinkö semmoista pukua ihan lähiaikoina toteuttaa ja siitä seurasi pahanpäiväinen myrtymys ja pahamieli. Eikä aihetta vieläkään ole unohdettu.
Huoks, miten mua ei just nyt yhtään nappaa vaaleanpunaisen possunpuvun NEULOMINEN 😛 :D!
(talosta kyllä löytyy kaikenlaisia roolivaatteita nallepuhista ja rinsessamekosta alkaen, mut ei mitään porsaalle sopivaa…. :|)
December 11th, 2006 at 17.44
Lainasin lauseen blogistasi tarinameemiin, olet haastettu! 😉
December 15th, 2006 at 22.32
Meillä tehosi myös pojan satujumppamotivaatioksi jumppakassi, jumppapaita, oikeat sisäpelitossut sekä kassista jumpan jälkeen löytyvät rusinat ja pillimehu. Mitäpä äidit eivät tekisi oman rauha-aikansa hyväksi…(minulla oli jumpan aikana tunti neulomisaikaa pukuhuoneessa!)