Viime viikonloppuna isäni askarteli minulle uuden värttinän leppäpahkasta. On muuten hieno! Ja samalla myös paras värttinä, jota olen koskaan käyttänyt. Se on melko painava, mutta pyöriikin sitten vaikka päivän yhdellä pyöräytyksellä.
Samaisena viikonloppuna pesin myös ison erän joululahjaksi saamiani suomenlampaan ja karitsan villoja. Aikuisen lampaan villoissa oli mukana todella pitkiä, jopa yli 10 cm mittaista villaa, joten vanhat koirankammat pääsivät pitkästä aikaa käyttöön.
Tästä kampalangasta sai uudella värttinällä todella ohutta lankaa. Oikeassa kuvassa vertailukohtana Novitan Woolin vahvuinen sekotelanka.
Average Rating: 4.5 out of 5 based on 250 user reviews.
January 10th, 2007 at 10.40
Ompas kaunis värttinä! Oliko villat “oikeanlaisia”? Ja oliko ne kaikki käypäsiä, ettei hylkyyn mennyt villaa?
January 10th, 2007 at 11.12
Ei mennyt hylkyyn mitään. Todella hyviä villoja, kiitos!
Aikuisen lampaan villat oli tosiaan osa jo valmiiksi vähän huopuneita, niinkuin oli puhetta, mutta yllättävän hyvin ne sai kammattua silti auki. Ja uskomattoman pitkiä kuituja, melkein koko satsin vois kammata 🙂
Karitsanvillat onnistuin pesemään niin, että niihin jäi vielä tosi paljon rasvaa jäljelle. Sormet vaan kiiltelee, kun niitä käsittelee.
Aikuisen villat oli sen verran likaisempia, että ne piti saippuoida useamman kerran. Enkä tietenkään malttanut olla liikuttelematta niitä ja ne pääsi taas vähän huopumaan, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että se haittais.
Villa on uskomattoman riittoisaa, tuossa mulla riittää iltapuhteita pitkäksi aikaa. 😉 Kyllä tuo suomenlampaan villa on kaikkein mukavinta kehrätä – merino ja muut jää kauas kehruuominaisuuksiltaan.
January 10th, 2007 at 18.39
Kaunis värttinä! Saitpa kehrättyä tosi ohutta lankaa!
January 10th, 2007 at 19.12
Uskomattoman kaunis värttinä ja miten sileää ja ohutta lankaa!!! Kade… milloin ehtisin opettelemaan…
January 10th, 2007 at 20.16
Onpa ihanan ohutta lankaa! Mitä on suunnitelmissa, tuleeko ohutta pitsihuivia, vai kertaatko ne paksummaksi?
January 11th, 2007 at 4.58
Kauniin näköinen värttinä ja seitinohutta lankaa. Siitä tulee ihan mieleen jokin vanha satu, jossa prinssin pitää etsiä itselleen morsian ja yksi kolmesta veljeksestä löytää vain hiiren? Jossain vaiheessa morsianten kuitenkin pitää kutoa ja hiiri antaa sulhaselleen saksanpähkinän, jonka sisältä löytyy ohuenohut neulomus.
Hiiri on tietysti noiduttu prinsessa.
Täytyisikin lukea uudeleen joitain lapsuuden satuja. =)