Koetin jo pari viikkoa sitten kehrätä rukilla Amerikan villoista ohutta lankaa neuletakkia tai -puseroa varten. Villat olivat merinon ja silkin sekä merinon ja mohairin sekoitetta.
Vaan eihän siitä oikein mitään tullut. Hermo oli koetuksella, kun varsinkin merino-mohair katkeili tuon tuostakin. Ja se lanka, mikä onnistui, ei toisiaankaan ollut mitenkään erityisen ohutta. Kertasin langat kuitenkin ja kokeilin jopa neuloa tätä lankaa.
Kehruu-listalta kyselin vähän apuja ja sainkin hyvän neuvon lisätä kierrettä ja tehdä ns. pitkällä vedolla.
Kun onnistuin isän tekemällä värttinällä kehräämään suomenlampaan kammatusta villasta hiuksenhienoa lankaa (ks. ed. postaus) todella vaivattomasti, päätin uskaltautua uudelleen rukin ääreen.
Ja niinpä se vain alkoi sujua, ihan yhtäkkiä! Vaikka harjoitus tekeekin mestarin, niin näköjään toisinaan auttaa myös aika. Kun ajatus saa muhia hauhassa ja tekee “mielikuvaharjoitteita”, niin näyttää taito karttuvan joskus niinkin.
Opettelin myös nk. Navajo-kertaamisen, jossa langasta tulee kolminkertaista. Siinä ikäänkuin virkataan todella löysillä silmukoilla samalla, kun rukki lisää kierteen lankaan. Näppärää.
Tässä vielä todistusaineistoa prosessista. Vasemmalla ensin kehrätty paksu lanka, oikealla ohut, kolminkertainen lanka.
Näin ohutta lanka oli yksinkertaisena.
Ylimpänä paksu kaksinkertainen (merino-mohair), kaksi keskimmäistä ohutta kolminkertaista (merino-mohair ja suomenlampaan kampalanka) ja alimmaisena 7 veljestä vertailun vuoksi.
Mitä muuten tykkäätte tuosta vihreästä langasta? Jos kuvasta näkyy, niin neuleessa on kaksi eri sävyä, kumpi parempi?
Nyt pitäisi alkaa kehitellä jotain kivaa jujua lankaan ja kehrätä iso satsi, niin pääsisi viimein sen neuletakin/puseron kimppuun…
January 11th, 2007 at 17.49
molemmat vihreät on tosi herkullisia ja tuollainen heleämpi vihreä ja tummanvihreä käy mun silmissä hyvin yhteenkin.