Tänään postilaatikossa odotti iloinen yllätys. Satuin voittamaan Neulovan Lehmän blogiarvonnassa jokunen viikko sitten. Palkintona oli itsekehrättyä lankaa.
Katsokaa nyt miten ihanaa! Harmi, että ette pääse hiplaamaan vyyhtiä – lanka on ihanan pehmoista ja kuohkeaa. Villassa on vielä mukavasti lanoliiniakin jäljellä.
Pirkko oli osannut tehdä todella mieluisen väristä lankaa. Jotain vinkkiä annoin hänelle sähköpostissa kyllä, kun hän toiveita kyseli, mutta lopputulos on upeampi kuin osasin itse edes haaveilla. Pohjavärinä on luonnonmusta/tummanruskea villa ja piristyksenä lähinnä vihreän ja roosan sävyjä.
Värit vihreä ja vaaleanpunainen näyttävät nykyään silmissäni innostavalta yhdistelmältä. Hassua sikäli, että vielä reilu viisi vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan yhdistäväni noita värejä keskenään. Itseasiassa kyseinen väripari oli kamalinta kuviteltavissa olevaa. Ylipäätään pinkki kuului inhokkiväreihini. Niin se aika muuttuu…
Langan lisäksi Pirkko oli laittanut mukaan kainuun harmaksen villaa. Olen haaveillut pääseväni kokeilemaan kainuun harmaksen kehräämistä ja nyt tämäkin toive toteutuu. Lucky me!
Kiitos Pirkko, jälleen kerran!
Ps. Kaisan käsillä -blogissa oli näytillä ahdistava mutta hauska videonpätkä neulomisen ihanuudesta ja kamaluudesta. Suosittelen!
March 13th, 2007 at 15.08
Lanka näyttää ihanan pehmeältä!
Tuosta pinkki asiasta: Enpä osannut minäkään oikein suhtautua mitenkään vakavasti kyseiseen väriin ennenkuin synnytin tyttären. Suoraan sairaalasta menimme lastenvaatekauppaan ostamaan vaaleanpunaisen potkupuvun, kun yhtään sellaista ei ennestään kaapista löytynyt. Ja siitä se sitten lähti… Tyttären myötä minulle avautui vaaleanpunainen maailma, nyt kehtaan jopa julkisesti myöntää pitäväni myös joistakin vaaleanpunaisen sävyistä. 🙂
March 13th, 2007 at 16.02
Silmukatti, jokseenkin noin minullekin kävi. Paitsi, että vielä tyttären synnyttyäkin hangoittelin kaikin voimin pinkkiä vastaan. Mutta kun tarjonta on mitä on, on ollut pakko taipua. Ja sitä myöten väristä on jopa alkanut pitää 🙂
March 14th, 2007 at 11.52
Moi! Olen pitkän aikaa tiiraillut blogiasi ja ihastellut, miten kaunista jälkeä saat aikaan! Ja ennen kaikkea omaperäistä. Minä, joka nyhrään silmukka silmukalta lehtien ohjeiden mukaan, ihailen _suunnattomasti_ niitä, jotka tekevät omat sovellutukset. Työn jälki todellakin näyttää juuri siltä, miltä käsitöiden pitääkin. Tekijältään. Ihailen sinua suuresti.
Katsellessani kuvia, äkkäsin tuolta erittäin suloisia pieniä huovutettuja pääsiäismunia, joita minunkin haluttaisi kovin tehdä. Muuten en juurikaa huovuttele, joten minulla ei ole tarvetta kovin suurelle määrälle huopaa. Pieniä nyttysiä eri värisiä villatöppöjä. Ajattelinkin, että (onko tahditonta?) olisiko sinulla erinäisiä nöttösiä villaa, joille et keksi käyttöä ja jotka voisit myydä minulle? En haluaisi ostaa kaupasta säkkitolkulla iloisen kirjavia villoja, jotka jäävät sitten nurkkiin pyörimään, kun en kuitenkaan riemukkaille väreille käyttöä keksi. Ja kun huovutustaitonikin on mitä on, ei huvita mitään kovin suurta edes yrittää..
Tulipas tästä pitkä lörpötys..
March 17th, 2007 at 16.42
Minutkin yllätti intoni yhdistää lehmuksenvihreää ja vaaleanpunaista, en olisi uskonut että ne niin hyvin saisi silmissäni sointumaan… Mies tosin pisti stopin vaaleanpunaisen tuonnille meidän taloon jo ennen kuin ehdin sillä alkaa sisustamaan.