Ympärillä tuntuu putkahtelevan uusia vauvoja tuon tuostakin. Mikäs sen ihanampaa. Saahan siinä itsekin hyvän syyn tehdä jotain “söpöä”.
Tällä kertaa innostuin tekemään vuosikausia sitten heräteostoksena hankkimastani neulelelukirjasta tällaisen pehmoisen pupun. (Silmät on vielä kirjailematta…)
Tämä onkin ainoa pitkään aikaan valmistunut työ. Vielä kuukausi pari sitten päässä pyöri vaikka mitä ideoita ja suunnitelmia. Sitten yhtäkkiä tulikin kevät etuajassa. Säät olivat niin lämpimiä, etten voinut kuvitellakaan neulovani niitä huiveja, takkeja ja muita villajuttuja. Pää tyhjeni täysin.
Samaan aikaan hermostuin lopullisesti huushollin kaaosmaisuuteen, kun kaikki käsityöjutut lojuivat esillä täyttäen kaikki pöytä- ja lattiapinnat. Järjestelin kaikki huoneet uuteen uskoon keittiötä lukuunottamatta ja siivosin käsityöt piiloon ja järjestykseen.
Paha moka!
Kun on saanut jonkun ihanan langan mutta ei ole vielä päättänyt mitä siitä tulee, on hyvä, että se lojuu näkyvillä. Lanka (tai mikä tahansa muu materiaali) käväisee silmissä ja mielessä tuon tuosta ja alitajunta työstää ideoita eteenpäin. Sitten yhtäkkiä, naps, mieli kirkastuu ja tietää täsmälleen mitä siitä syntyy.
Nyt kun kaikki on piilossa, mielikuvitus ei saa tarpeeksi virikkeitä ja pää pysyy tyhjänä.
Lisäksi omatunto kolkuttelee koko ajan – pitäisi noita kouluprojektejakin viedä eteenpäin. Ja onhan tässä koko perheellä sairastettukin oikein urakalla. Seli seli..
Onneksi äitini on tulossa viikoksi meille. Taidan käyttää yhden päivän kankaiden shoppailuun, toisen kaavojen piirtämiseen ja sitten kaivan ompelukoneen esille. Jos vaikka kevät- ja kesävaatetta lapsille tekisi. Tai sitten keksin jotain muuta. Mutta tämä tilaisuus on käytettävä hyväksi!
April 15th, 2007 at 11.39
Voi kun tuli haikea olo tuon pupun nähdessäni. Itse kudoin tuosta kirjasta Lintusille juuri tuon pupun ja toiselle pojalle linnun… Tuolla ne nyt kirjahyllyssä poikien kuvan ieressä ovat, ei niillä koskaan leikitty. Sinun pupusi muistuttaa pupua, omastani tuli enemmänpossun näköinen…
April 15th, 2007 at 18.21
Kyllä ne kuvan sukat on musta-valko-“viher”-raidalliset. En tiedä, miksi sitä vihertävää pitäisi kutsua, on yksinään tosi ruma väri, mutta sopii minusta mustan ja valkoisen pariksi mukavasti. Kiva tuo pupu. Mun pitäisi varmaan myös tehdä jotakin vastaavaa, kun tulen mummoksi elokuussa ;o)
April 16th, 2007 at 19.03
Heissan! Ajattelin raportoida koirankarvasta. Karvanlähteminen on hiljalleen alkanut ja pieni pussillinen on jo kaapissa. Mukavaa päivää!
April 16th, 2007 at 21.19
Kiitos, Selena, väliaikatiedosta! Jään odottelemaan 🙂
April 16th, 2007 at 21.37
Haikea olo tuli niinkuin Sahramillakin tuota pupua katsellessa.Tein aikoinaan omille pojilleni vähän samantyylisiä pehmoja.Asuimme silloin Hollannissa ja sieltä peräisin oleva mallilehti löytyi hiljattain varastoistani.Melkein tuli tippa silmään. Pojat (3) ovat aikuisia ja heilläkin lapsia jo yhteensä 8,siis lastenlapsiani.Voi,kun ne vuodet kuluvat niin nopeasti.-Hyvää alkanutta viikkoa Sinulle ja ennenkaikkea voimia kaikkiin arjen puuhiisi.
April 17th, 2007 at 8.54
Ihana pupu! Tuosta tulee varmasti lempilelu.
April 17th, 2007 at 10.21
OULU:
kuukauden 2. sunnuntai klo 16 ja 4. tiistai klo 17, paikkana Coffee House.
April 17th, 2007 at 15.56
Ihan samat ongelmat. Ei tee mieli neuloa. Ei saa koulutöitä eteenpäin vaikka pitäisi. Ommellut olen, jotakin. Saas nähdä mitä tästä eteenpäin, jospa sitä hankkisi vaikka uuden harrastuksen!