Jos oli äidillä taidot karttuneet kehräystauon aikana kuin itsestään, niin kylläpä oli oppia ottanut tytärkin ihan vain sivusta seurailemalla.
Kehräilin villoja takapihalla uudella myllylläni, kun Siiri antoi ymmärtää, että hänkin haluaisi kokeilla omien villojen karstaamista. Myllyähän tyttö on pyörittänyt kyllästymiseen asti, joten hain hänelle käsikarstat ja annoin pienen nöttösen villaa käteen. Jatkoin omia hommiani ja jäin seuraamaan kuinka homma neidillä sujuu.
Suuri oli äidin ihmetys, kun tyär alkoi täysin oikeaoppisesti nyppiä isosta villatukosta pienempiä nippuja ja asetteli ne kuitujen suuntaisesti toiselle karstalle. Saatuaan karstalle tasaisen kerroksen hän nappasi toisen karstan käteensä täsmälleen oikein päin ja alkoi karstaille. Kohta neitokainen pyöräytti toisen karstan ympäri siirtäen villat toiselle puolelle ja jatkoi karstailemista kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä.
Onhan Siiri toki seurannut touhujani vierestä iät ja ajat, mutta en minä voinut uskoa, että hän on noin tarkasti pannut merkille, miten homma hoituu. Saati, että olisi vielä voinut toistaa sen perässä noin yksityiskohtaisesti.
Kyllähän minä jo koulutuksenkin puolesta tiedän “kaiken” mallioppimisesta, mutta ei sitä lapsen omaksumiskykyä ja -halua voi tajuta, vaikka sen omin silmin päivittäin näkee ja kokee.
July 4th, 2007 at 23.14
Niimpä! Pikkupannuilla on korvien lisäksi myös silmät. Antti lauloi tänään yhtä oopperakohtausta – ja ihan oikein. Tuli vain mieleeni, että mihin se omaksumiskyky katoaa iän myötä?
July 6th, 2007 at 11.39
Niin se on! Pikkulapset ja lapset yleensäkin oppivat hämmästyttävän hyvin jotain asioita. Kyse on myös varmaan motivaatiosta ja ehkä luontaisesta kiinnostuksesta. Esimerkiksi itse opin jo pikkupoikana tunnistamaan eri automerkit, mutta en vieläkään tunne hyvin kasveja.
Mutta nyt tämä poika lähtee Amerikkaan!
July 7th, 2007 at 16.57
Totta monessa asiassa!
Vielä kun aikuinen muistaisi antaa tilaa sille oppimiselle ja harjoittelemiselle, eikä sortuisi niin usein sanomaan, että mä opetan sit, kun oot vähän isompi / mulla on paremmin aikaa / tms. yhtä tyhmää ja latistavaa…
Joskus lapsi tekee luonnostaan jonkun asian jopa vähän fiksumminkin kuin aikuinen :).