Sain pari iltaa sitten valmiiksi ensimmäisen vyyhdin angora-silkki-karitsanvillalankaa, jota kertyi 85g ja n. 190m. Lanka on unelman pehmoista ja kevyttä.
Muutaman pienen kokeilun jälkeen huomasin, että kuitusekoituksen ja erityisesti angoran ominaisuudet pääsevät parhaiten esiin mahdollisimman löyhäkierteisessä langassa. Angorina-blogin Catarina kävi myös vinkkaamassa asiasta.
Pesin langan melko haaleassa vedessä, jotta karitsanvillassa oleva lanoliini säilyisi mukana langassa.
Väri on sellainen, etten oikein tiedä tykkäänkö vai en. Yleensä pidän luonnonväreistä, mutta tässä langassa on sekaisin harmaata angoraa, valkoista villaa ja kermanväristä silkkiä. Sekoituksen lopputulos on mielenkiintoinen, ehkä hieman pellavaakin muistuttava. Toisaalta lanka voi näyttää hieman likaiselta, jos ja kun ei värin alkuperää tiedä. Harkitsen värjäämistä, mutta kun ei oikein kuitenkaan hennoisi… Enkä edes vielä tiedä mitä tästä tulee ja kenelle, joten värin valintakin tuottaa päänvaivaa.
Tuli mitä tuli, tätä kehrätään lisää. Kaikenkaikkiaan lankaa pitäisi kertyä n. 400g, joten työtä vielä riittää. Mutta onneksi niin mukavaa työtä.
Ja lisää mukavaa työtä on jonossa, sillä eilen saapui pieni paketti Lindalta. Hän lähetti minulle suomenlapinkoira Heronsa karvoja kehrättäväksi. Upean tummanharmaita pohjavilloja, joista tulee varmasti maailman lämpöisintä sukkalankaa. En malta odottaa!
Ja loppuun kuva-arvoitus veljeltäni. Mikä tämä on? Tietääkö kukaan? Minä en osannut kuin arvailla. “Lanka” on kuulemma siimaa ja härveli pyörii tuon kepin varassa.
August 2nd, 2007 at 20.14
En mä tiedä, mut leija tulee ekana mieleen..
August 2nd, 2007 at 20.27
Oliskos joku kalastukseen liittyvä, pitkää siimaa varten tms.
August 2nd, 2007 at 21.24
Sitä käytetään tosiaan pitkässä siimassa ( kalastukseen )ja sitten samanlaista näkee myös leija-kuvissa eli se on yksikertaisesti sanottuna
Kela.
August 2nd, 2007 at 21.36
Tuo laite on UISTINKELA.Siiman päässä oli uistin ja sitä vedettiin. Nykyään kelat ovat “hiukkasen” hienompia.
August 3rd, 2007 at 10.13
Mä väittäisin kanssa, että leijan naru
August 3rd, 2007 at 10.57
Härveli liittyy kalastukseen. Näin samanlaisen serkkullani Korppoossa ja minulle vastattiinkin mikä se on, mutta muu tietoni kalastuksesta on niin hatara, ettei jäänyt mieleen.
August 3rd, 2007 at 17.25
Juu kyllä tuo on joku vanhanajan kela, jota on käytetty kalastuksessa. Appiukola on samantyylinen, mutta vähä pienempi, jota käyttää pilkkinä yhä edelleen. Nuila uuenlaisila pilkkivavoila ei kuulemma tärppää 😉
August 3rd, 2007 at 21.26
Tuttu systeemi kalastuksesta. Siimakela se vaan on. Tullut juuri tuommoisia vanhoja puisia joskus käytettyä. Toki leijojen narukelat on samantapaisia usein.
August 29th, 2007 at 1.36
Kalastusta on monenlaista ja tuo voi toimia joko vanhana “kelana” tai sitten juksana, jota käytetään nykyisinkin esimerkiksi Norjan vuonoilla kalastaessa seitä, turskaa ja muita kaloja (Tai ainakin norjalaiset käyttää, me kalastetaan oikeilla keloilla). Pitkässä siimassa ei välttämättä tuommosta härpäkettä ole, vaan se on juuri juksaamista varten..
Tuohon asetetaan useita syöttejä (esimerkiksi kumimatoja), heitetään veteen, annetaan vajota ja aletaan pyörittämään siimaa ylös, jos vaikka kala ois napannut. Koskaan henkilökohtaisesti en ole kyseistä kalastusmuotoa kokeillut.
Lisätietoa Norjan kalastukseen liittyen löytyy osoitteesta: http://www.kalasaalis.com
September 18th, 2007 at 6.54
Jep, älyttömän vanha kela kyseessä, tosin noita käytetään nykyisin myös kuhan uistelussa painouistimien kanssa, eli metrin välein painouistin ja lasketaan siimaa…. Tosin kannattaa tarkistaa montaako uistinta vesistössä saa uittaa jostain…
Lisätietoa vetouistelusta: Vetouistelu ja lisätietoa kalastuksesta: Kalastus.
March 31st, 2015 at 15.04
Hyvää tekstiä! Sait juuri erään uuden tilaajan. Olen hieman myöhässä kommentoimassa, mutta tuon silti oman suosikkini esiin.
Minun mielestäni ainoa oikea siankylkiresepti on uunissa lämmitetty
pellkä pekoni. Taita folio Z-kirjaimen muotoiseksi pekonien alustaksi,
jotra lämpö pääsee kiertämään ja pekonista valmistuu sopivan maukkaita ja suolaisia.
Teinkin jopa koosteen parhaista tavoista pekonin valmistuksessa 🙂
October 31st, 2017 at 19.04
Uistinkelahan se siinä. Meilläkin on mökillä sellainen, jota isoisoäitini on käyttänyt 40-luvulla. Minäkin olen opetellut uistelemaan sillä. Kyllä sai varoa kelatessa siimaa, liikaa innostuessa näes siima helposti sotkeentui lapsen hyppysissä.