Edit: Sattumalta tämän postauksen kuva sopii mielestäni hyvin valokuvatorstain tämän viikon teemaan “vastakohdat”, joten siirsin sen tähän ensimmäiseksi.
Kehräsin messuilta ostetun sarisilkkilangan kaveriksi yksisäikeistä mustaa merinosillkiä. Kehrätty lanka on ihanan pehmoista ja kiiltävää.
Taustalla näkyy kehräämätöntä villatopsia. Merino on mustaa ja seassa on värjäämätöntä silkkiä.
Ajatuksena oli tehdä miehelle ylellinen kaulahuivi pituussuunnassa neulottuna – sarisilkistä muutamia raitoja mustalle pohjalle. Tein mallitilkun, ja mies kauhistui sarisilkin väri-iloittelusta niin, että homma tyssäsi siihen. Ja tuo sarisilkki oli sen verran paksumpaa ja jäykempää, etteivät ne senkään puolesta oikein sopineet keskenään.
Kehräsin sitten mustalle merinosilkille kaverin monivärisestä n.30g:n merinotopsinäytteestä. Topsina värisekoitus näytti mielestäni kamalalta, mutta siitä tulikin kerrassaan upean väristä lankaa. Vyyhdillä olevasta langasta sitä ei huomaa, mutta lanka on itseraidoittuvaa upeissa syksyn sävyissä.
Nyt pitäisi vielä keksiä mieluinen malli – ainaoikein ei kamalasti inspiroi. Toisaalta, olispa helppo lastennukutusneule…
February 23rd, 2007 at 21.43
Ammattitaitoisen kehrääjän tuntee siitä, että hän osaa arvioida oikein karvakasan. Vastasit angoraa olevan 67 gr ja oikea vastaus on 59gr ONNEA. ilmoittele mun emailiin jonka löydät blogista osoitteesi niin iso kevyt kirjekuori lähtee matkaan.
February 25th, 2007 at 15.23
Hienoja, sanan monessa eri merkityksessä, lankoja.