Topias on viimein oivaltanut myös sanan voiman. Pitkään on tullut yksittäisiä, epämääräisiä sanan tapaisia, mutta kuukauden sisällä poika on alkanut tuottaa puhetta koko ajan lisääntyvällä temmolla. Kun poika vähänkään havahtuu unestaan, alkaa välittömästi tauoton puheensorina. Hyvästi raukeat aamuloikoilut!
Aamupalan jälkeen poika alkaa nykyään vaatia suureen ääneen: “Pamia, pamia!”
Ei meillä sentään rauhoittavia kuitenkaan tuolle pikkuherra Elohopealle syötetä, vaan kyseessä on d-vitamiini.
April 6th, 2007 at 21.49
Iloista pääsiäistä sinulle ja perheellesi!
July 24th, 2007 at 9.26
Siskontyttö käyttää myös sanaa “pamia” banaanin sijaan ja nuo tuppaavat tarttua aikuisillekin… Oli nimittäin mummon työkaverit katsoneet vähän kieroon kun mummo tokaisi hakevansa pamia välipalaksi, mummo kun työskentelee mielenterveyshoitajana =D