Aurinko kun paistaa täydeltä terältä, ei tarvita kuin reilu 10 astetta lämpöä, niin takapihamme muistuttaa aurinkolomakohdetta. Ranta vain puuttuu. Hellettä sen sijaa piisaa riittämiin.
Kuluneen viikon aikana olen nautiskellut takapihan lomakohteestamme aina kuin vain on ollut mahdollisuus. Samalla on ollut harvinainen mahdollisuus tehdä jotain käsillä, kun lapset ovat myös nautiskelleet kotikutoisesta eksotiikastamme omissa leikeissään.
Kamera on vielä muutaman päivän oikeasti reissaamassa, joten tähän hätään en saa todistusaineistoa aikaansaannoksistani. Mutta tällaista on kuitenkin tullut tehtyä:
Kehräsin terassilla vähän lisää aiemmin aloittamaani bambulankaa. Nyt kasassa on 44g:n vyygti eli n. 50m. Edit: taitaa sitä sittenkin olla peräti 100m.
Kerhon tädeille olen neulahuovuttanut pieniä muistoja rintapieleen tai vaikka laukkuun kiinnitettäväksi.
Pari päivää sitten pyörittelin karstamyllyllä sekaisin belgianpaimenkoiran karvoja ja suomenlampaan villoja 50-50 suhteessa. Koiran karvat olivat suurimmaks osaksi ihanan ketun sävyisiä, mutta joukossa oli myös harmaata. Harmaantuneen lampaan villan ja koirankarvan yhdistelmä näyttää… noh, harmaalta. Tekisipä mieli värjäillä pitkästä aikaa…
Samalla kertaa sekoittelin testiksi myös kissan karvoja, suomenlampaan villaa sekä pienen ripauksen harmaata merinoa. Olen jo aiemmin koekehrännyt samaisia kissankarvoja. Silloin jäi arveluttamaan kissankarvojen irtoileminen langasta. Kehruupalstalla kuitenkin joku lohdutteli, että karvojen irtoaminen loppuu aikanaan, joten päätin antaa noille ihunan pehmoisille, mutta hivenen turhan lyhyille karvoille vielä uuden mahdollisuuden. Väri on ainakin upea.
