Heti juhannuksen jälkeen värjäilimme miehen siskontyttöjen kanssa lankoja kasviväreillä.
Suurin osa langoista oli esipuretettu valmiiksi – jo viime kesänä – alunalla ja kuparivihtrillillä. Värjäsimme nämä langat ensin.
Tytöt keräsivät pomulehtiä ja minä saniaisia. Molemmilla kasveilla olin saanut kivoja vihreitä aikaan vuosi sitten, joten päätin pysytellä tutuissa kasveissa. Jotta ei kuitenkaan tulisi ihan saman toistoa, laitoimme kasvit samaan pataan. Tytöt keittelivät iltasella lientä samalla kun minä nautiskelin savusaunan löytyistä mieheni kanssa. Ihan hyvä diili mielestäni.
Aamulla väriliemi oli jäähtynyt ja siivilöimme kasvit pois. Sitten langat pataan ja pata tulille. Lankaa oli aika reilusti suhteessa liemen määrään, mutta väriä tarttui silti mukavasti. Tulos oli kuitenkin yllättävän kellertävä.
Kävin keräämässä vielä toisen satsin saniaisia, jotta saisin lopuista langoista selkeästi vihreitä. Tätä värilientä keitettiinkin sitten pitkään ja hartaasti, eikä väri silti tuntunut oikein irtoavan. Lopulta luovutin, kun sadekin yllätti, ja heitin loput langat väriliemeen. Mies kävi kyliltä hakemassa alunaa, jonka laitoin suoraa väriliemeen puretusaineeksi. Näistä langoista tuli hennon vaalean keltaisia. (Kuvassa vasemmanpuolimmaiset kaksi vyyhtiä.)
En ollut ihan täysin tyytyväinen ensimmäiseen värjäyserään, joten heitin vaaleimmat vyyhdit vielä toisesta erästä jääneeseen liemeen ja annoin lillua siellä yön yli. Aamulla sitten pesin kaikki vyyhdit järvivedellä.
Aluksi tuntui, että väriä ei tarttunut lankoihin juuri ollenkaan. Nyt ne näyttävät pelkästään kauniilta. Jotenkin sitä on kai jo niin tottunut kirkkaisiin valmisväreihin, että luonnonvärit näyttivät ihan pliisuilta ja hailakoilta niiden jälkeen. Mutta nyt olen enemmän kuin tyytyväinen näihin lankoihin.
Kiitokset innokkaille apureille!
June 30th, 2007 at 9.28
Hei!
Heitän nyt vähän väärään lootaan kommenttini, sillä se koskee simpukkalierihattua! Suurkiitos ohjeesta! En ole virkannut hattua sitten kymmeneen vuoteen, mutta nyt tein eilen ohjeillasi ensin yhden ja aloitin toista… Tuli vaan mieleeni, että onkohan kukaan illalla vauvaa nukuttaessaan (rinnalla) virkannut samalla, siis makuuasennossa 🙂 Nauratti itseänikin.
KJ
June 30th, 2007 at 11.09
Kesä mennä vilahtaa. Ihania juttuja olette puuhanneet. Siirin jutut on hauskoja. Toivon tosiaan, että nyt 2 vuotiaat kaksoset Topias ja Kasper oppivat puhumaan kunnolla. Heillä on keskinäinen oma kieli ja joitakin ymmärrettäviä sanojakin toki jo. Lapset on niin rehellisiä ja suorasanaisia.
Kauniin vihreät langat, vaikka se sininen solmimisjuttu iskee minuun paremmin. Pidin Siirin neuleestakin. Aurinkoisia päiviä! =D