Juttelimme naapurin kanssa siitä, miten Siiri on paljon minun näköiseni. Siiri kuunteli hiljaa vieressä ja kysyi myöhemmin ruokapöydässä: “Oonko minä, äiti, sinun näköinen?” “Juu, kyllä sinä olet”, vastasin.

Siiri tyytyi vastaukseen, mutta mietiskeltyään asiaa tovin, hän ilmoitti: “Kyllä minä olen ihan ikioman näköinen”.

Olimme matkalla puistoon, kun meidät ohitti isomahainen mies, jolla oli hieman takatukkaa. Siiri tuumaili asiaa sekunnin verran ja ilmoitti sitten kuuluvalla äänellä:

“Tätillä on vauva masussa.”

Kyllä äitiä vähän nolotti, tuplasti…

Isä: – Muistatko, kun et osannut vielä puhua?
Siiri: – Muistan.
Isä: – Mitä sinä silloin ajattelit päivät pitkät?
Siiri: – Körö körö kirkkoon.

“Minä oon jo niiiiin iso tyttö. Ajattelepa, äiti.”

Lisäilin aiempien postausten kuviin linkkejä kuvagalleriaan, kun lopultakin pystyin taas lisäämään kuvia galleriaankin.

Kuvagalleriassa on myös uusia kuvia lapsista kaikissa kolmessa kansiossa. Sukulaiset ja tuttavat, käykäähän ihastelemassa.

Melkoisen puurtamisen jälkeen Siirin lierihattu on valmis. Melko monta kertaa piti purkaa ja tehdä uudelleen, ennen kuin lopputulos oli mieleinen. Ensin tein liikaa lisäyksiä, joten päällysosa jäi rumasti kupruilemaan. Sitten sain hattuun kauniin päänmuodon, mutta hatusta oli tulossa liian iso. Kolmas purkuoperaatio tuli lierin kohdalla, kun siitäkään ei tullut mieluinen kertayrittämällä. Mutta nyt se on hyvä.

Lankana on Novitan Tennessee upean punaisena. Olisin halunnut tehdä Siisi-laukkuun sopivan vaaleanpunaisen hatun, mutta Siiri oli niin vahvasti sitä mieltä, että hatun on oltava punainen. Piste.

Hattu on 2, 5 mm koukulla virkattu (päällinen tavallisilla pylväillä ja lieri simpukkamallilla). Alareunassa on reikärivi silkkinauhaa varten, joka on kylläkin vielä kaupassa. Kuvausta varten kaivoin esille “kunhan vaan joku” -nauhan.
Lierin voi asetella näin:

Tai näin:

Edit: Ohje on nyt lisätty.

Kirjoittelin iltapuhteina Siisi-laukun ohjeen, kun Sanna pyysi niin kauniisti. Olkaapa siis hyvät.

Jos tulostat ohjeitani ja varsinkin jos teet jonkin ihan valmiiksi asti, olisin erittäin iloinen, jos laittaisit jotain kommenttia (mihin tahansa) kommenttilootaan. Ja jos laitat esille ohjeillani tekemiä töistäsi, laitathan minullekin tiedon. On mielenkiintoista nähdä, miten oma näkemys muuttuu ja saa uusia piirteitä eri tekijän mukaan. Olisi ylipäätään kiva tietää, onko noille ohjeille oikeasti käyttäjiä. Onhan ne tietysti kiva olla olemassa ihan itseäkin varten, mutta ei sitä viitsisi ihan turhaakaan työtä tehdä.

Muistathan, että ohjeita tai valmiita töitä ei saa käyttää kaupalliseen tarkoitukseen. Vaikka ne ovatkin täällä netissä kaikkien saatavilla, se ei tarkoita, että tekijänoikeuksia ei olisi. Jos haluat valmistaa töitä myyntiin, niin otathan ensin yhteyttä minuun. Kiitos!

Saanko esitellä toisen maskottiehdokkaan: Jämälankakuoriainen aka villavällykuoriainen.

Koska tämä maskottipoloinen on todellakin syntynyt jämähahtuvapätkistä, väritys on aika karmaiseva… Mutta koska jämälankakuoriaisten lajipiirteisiin kuuluu uniikki väritys, voi olettaa, että kauniimpiakin yksilöitä on olemassa – ainakin tulevaisuudessa, toivottavasti. Jämälankakuoriainen näkee unia uusista jälkeläisistä:

Edit: Nämä kuoriaiset ovat vain pikaisen kuvankäsittelyn tuloksia, unikuvia siis…

Ja näin niitä syntyy:

Tarvikkeet: 4, 5 mm sukkapuikot, 4, 5 mm virkkuukoukku. kaksinkertaista hahtuvaa tai muuta huopuvaa lankaa. 6 pientä kiveä, helmiä.

Kuori: luo 48 s, jaa 4 puikolle. Neulo 4 krs o. Tee 5 krs:lla pompulat aina puikon 6. ja 12. s:lla: (Pompulat virkataan erillisellä langalla, jota kuljetetaan työn takana.) *Vie koukku s:aan, lanka koukulle ja vedä s:n läpi, lk*, toista *-* vielä 2-3 kertaa, koukku s:aan, lanka koukulle ja s:n läpi, vedä lanka kaikkien koukulla olevien lankojen läpi ja tee vielä kjs. Siirrä s puikolle “neulottujen puolelle”. Tee pompulat joka 4 krs vuoroin 6. ja 12 s:lla ja vuoroin 3. ja 9. s:lla. Kun olet tehnyt kolmannet pompulat, aloita kavennukset: neulo 2 o yht. aina puikon alussa ja keskellä joka 2. krs. (Muista tehdä pompulat joka 4. krs!) Kun jäljellä on 4 s, katkaise lanka ja vedä s:den läpi.

Pohja: luo 48 s, jaa 4 puikolle. 1 krs o, neulo 2 o yht. joka krs:lla puikon alussa, kunnes jäjellä on 8 s. Katkaise lanka ja vedä s:den läpi.

Pää: 21 s, jaa 3 puikolle. Neulo 5 krs, neulo sitten 2 o yht aina puikon alussa joka 2 krs, kunnes jäljellä on 9 s. Kavenna sitten heti ilman välikerrosta vielä kerran = 6 s. Katkaise lanka ja vedä s:den läpi.

Jalat: pyörittele pienten kivien ympärille hahtuvaa. Sido pallukan ympärille lanka ja virkkaa sillä n.10-15 kjs. Tee kuusi samanlaista jalkaa ja kiinnitä ne pohjaosaan.

Tuntosarvet: virkkaa n. 10 kjs.
Lenkki selkään: Virkkaa n. 10-15 kjs ja kiinnitä lenkki selkäosaan.

Huovuta osat 40 asteessa pesukoneessa muun pyykin seassa. Muotoile kosteana. Täytä vanulla kuori ja ompele pohja käsin paikoilleen. Täytä pää vanulla ja kiinnitä kuoreen. Katkaise tuntosarvet sopivan mittaiseksi, taita kahtia ja kiinnitä käsin päähän. Kirjaile helmillä (tai langalla) silmät.

Ennen huovutusta osat näyttivät tältä:

Suunnitteilla on jo jonkin aikaa ollut pari maskottia Helminallen järjestämän maskottikisan puitteissa. Tänään valmistui kahdesta ideasta toinen: Matonen

Edit: Tässä vielä parempi edustuskuva Matosesta:

Matonen on neulottu hahtuvasta, huovutettu pesukoneessa ja kirjailtu lasihelmillä.

Tässä “pakolliset” ennen ja jälkeen huovutuksen -kuvat :

Ohje Matoseen:

Tarvikkeet: sukkapuikot 4, 5 mm, huopuvaa lankaa.

Luo kaksinkertaisella hahtuvalla (tai yksinkertaisella muulla huopuvalla langalla) 15 s ja jaa ne 3 puikolle. Neulo pyöröneuleena n. 28 cm ja neulo sitten 2 s o yhteen joka puikon alussa joka 2. krs:lla. Kun silmukoita on jäljellä 9, älä neulo välikerrosta vaan tee kavennukset heti. Jäljellä on nyt 6 s. Katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi. Huovuta pötkö pesukoneessa 40 asteessa muun pyykin seassa ja muotoile kosteana madoksi. Kirjaile silmät ja selän kuviot helmillä.

Muista: säilytä kaikkea paperia aina riittävän korkealla. Erityistä tarkkaavaisuutta on noudatettava, kun taloudessa on alle metrin mittainen tohtorinalku, joka on diagnosoinut itsellään olevan akuutin selluloosanpuutostilan.

Hain optikkoliikkeestä uudet silmälasini ja kun palasin kotiin, Siiri tuli minua vastaan ovelle. Hän katsoi minua hetken ja huudahti sitten ilahtuneena:

“Oot löytänyt mummun lasit!”

Hmph. Ja minä kun muka ostin viimeisen päälle trendikkäät pokat…

– Ostettiinko, äiti, sulle lahja?
– Ai, mikä lahja?
– No, tuo… paketti.
– Missä se paketti on?
– Tuolla tunturin korvilla.

Siiri kaatua muksahti maahan. Oikeasti hänelle ei käynyt kuinkaan, mutta tyttöpä päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen. Hän väänsi alahuulen mutrulle ja tuli kertomaan isälleen surkealla äänellä:

“Siisillä sattui mahaan. Haluan rusinaa, se auttaa.”

Siirin lemppariohjelma Huvitutti-konsertin jälkeen on Titi-nalle. Mutta kaikkein mukavinta maailmassa on uiminen.

Käymme lauantaisin koko perheen voimin vauvauinnissa. Siiri laskeekin jo päiviä (tai öitä) siihen, milloin uimaan lähdetään: “Tänään on perjantai. Pitää nukkua vielä yksi yö, niin sitten mennään uimaan.”

Siiri osaa siis jo viikonpäivät, mutta järjestys tosin voi olla ihan mitä tahansa. Hämmästyttävän usein menee kuitenkin oikein – Siiri saattaa jonain aamuna ilmoittaa esim. “Nyt on keskiviikko” ja todellakin on keskiviikko. Mutta voipa olla sunnuntaikin…

No, eräänä perjantaina nukkumaanmeno oli melkoista taistelua ja saimme tytön viimein rauhoittumaan sänkyynsä muistuttamalla, että aamulla lähdetään sitten uimaan. Pitkäksi venyneen illan jälkeen unet maistuivat aamusta turhankin pitkään, joten jouduin herättelemään Siirin. Tyttö ei olisi halunnut millään herätä ja piti silmiä tiukasti kiinni kääntäen vain kylkeä sängyssä. Yhtäkkiä silmät revähtivät täysin auki, hän pomppasi pystyyn ja huudahti: “Nyt lähdetään uimaan!” Ja niin oli likka täysin hereillä.

On se vaan hurja huomata, miten tuollainen parivuotias muistaa pitkään hänelle tehdyt lupaukset (usein vähän turhankin hyvin).

Tänään oli postipoika tuonut laatikkoon iloisen yllätyksen:

Joka neulojan huoltopaketti

Kiitos Virtuaalisilmukoiden Mermaid! Näille on aina käyttöä ja tarvetta. Kiitos!