Siirin Siisi-laukku valmistui eilen ja pääsi heti vaativaan käyttötestiin.

Kas näin heiluu kassi, ja kassi heiluu näin…

Siiri ihastui laukkuun ensi silmäyksellä, mutta into vain kasvoi, kun hän huomasi miten paljon tavaraa noin pieneen laukkuun mahtuu. Hän hihkaisikin iloisena:

“Samanlainen kuin Tiivitaavilla!”

Itse laukkuhan ei ulkoisesti muistuta Tiivitaavin laukkua millään tavalla, mutta Tiivitaavin laukkuun mahtuu kerralla mm. Hipsun hattu, Laalaan pallo ja Pain potkulauta.

Laukku tumpattiinkin ääriään myöten täyteen ja tyhjennettiin sitten velipojan sänkyyn. Kuvassa on noin puolet laukun sisällöstä. Pari mukia, legoja ja muuta sälää puuttuu kuvasta…

Siiri oikein nautiskeli laukun kanssa poseeraamisesta. Hän keksi jatkuvasti uusia kuvakulmia, vasemmalla tytön oma suosikkiposeeraus. Oikealla lähikuva laukkuun tulleesta vuorikankaassta.

Lopuksi vielä edustuskuva Siisi-laukusta.

Leveys n. 18 cm. Lankana Novita Tennessee (pinkki) ja virkkauslanka (vanha roosa). Virkkuukoukku nro 4, 5 ja 4. (Olisi pitänyt tehdä nelosella kokonaan; tuli vähän löysää, kun tein vielä pylväillä enkä ks:lla. Mutta ei onneksi hirveästi haittaa, koska vuorikangas estää liian venymisen, )

“Siisi on äidin mussukkainen. Topias on isin mussukkainen. Kultakala on setän mussukkainen.”

Jälleen en voi kuin arvailla mitä tuo viimeinen lause tarkoittaa…

Huh, onpa ollut kamalaa, kun meillä oli netti poikki melkein kaksi päivää! Ihan meinasi tulla vieroitusoireita. No ei sentään, mutta käsitöitä tuli tehtyä ihan eri tahdilla.

Nyt siis lopultakin näitä lupaamiani laukkukuvia. Tuunailin sekä Estherin että Ednan kuntoon vuorittamalla ne. Edna sai tyytyä luonnonvalkoiseen lakanakankaaseen, joten sitä en viitsi edes kuvin esitellä. Molempii laukkuihin tein vahingosta viisastuneena kännykkätaskut.

Esther sen sijaan sai todella herkullisen sisustan. Löysin pikkiriikkisen palan tätä kirjavaa kukkakangasta tilkkujeni seasta ja se suorastaan vaati päästä Estherin kaveriksi. Tästä olen askarrellut anopille pari tuolinpäällistä joskus ajat sitten. Kankaasta olisi tullut tosi ihana laukku itsessäänkin, mutta minulla se olisi varmasti jäänyt kuitenkin käyttämättä. Mutta Estherin vuoritukseen se oli napakymppi.

Vaikka näitä laukkuja on kertynyt jo ihan kiitettävästi, silti minulla oli vielä akuutti tarve pienehkölle olalla kannettavalle käsilaukulle. Mielessä on kummitellut se pieni pala Marimekon kangasta, joka jäi tästä isosta laukusta yli. Kangasta oli huimat 62cmx36cm kokoinen pala ja kyllä piti pähkiä ja pyöritellä sitä pitkään, ennen kuin lopullisesti päätin millaisen kassin siitä teen/saa. Jostain pälkähti päähän etsiä käsiin myös näistä tyynyistä ja taulusta jäänyt kangas, jota ei myöskään ollut suuren suurta palaa jäljellä. Lopulta otin sakset käteen ja annoin mennä. Ja niin syntyi nerokas innovaatio: kääntölaukku. Tämä on siis täysin identtinen molemmin puolin.

Päänvaivaa aiheutti kuitenkin se, miten laukun suun kiinnitysmekanismin saisi toimimaan molemmin päin. Päädyin kuvien esittämään ratkaisuun. Napit vaihdan parempiin, kunhan ne tulevat joskus vastaan. Jos on hyviä ideoita paremmasta systeemistä, niin otetaan mielihyvin vastaan.

Tilaamani verhokangas oli saapunut ja siitä tuli lisää paneeliverhoja.

Tässä nettikatkoksen aikana kerkesin tekemään pojalle puuvillapipon. En kertakaikkiaan löydä mistään enää tätä sinivihreää raitapipoa. Se on kadonnut ihan mystisesti johonkin. Olemme sinnitelleet jo tovin eräällä kulahtaneella ja aivan liian pienellä vauvapipolla, mutta nyt ei enää tarvitse. Jotain positiivista nettipimennossakin sentään on.

Lanka on Novitan Tennesseetä. Pipojen kutominen ei nappaa nyt yhtään, joten motivaatioksi piti keksiä jotain jujua. Siksi tästä ei tullut tavallista 4o 2n pipoa vaan oikeiden silmukoiden määrä vaihtelee sattumanvaraisesti yhden ja viiden välillä.

Olen onnistuneesti saanut tartutettua laukkuvillityksen myös Siiriin. Tyttö vaatii aina saada ottaa mukaan oman laukun, jonne hän pakkaa (leikki)kännykkänsä ja jotain pientä sälää, kuten legoja tai lusikan. Hänen laukkuvalikoimansa vain ei oikein kestä julkista esittelyä, joten piti tarttua vielä kerran koukkuun ja alkaa virkata. Ja sehän tietysti harmittaa minua suuresti.

“Paljon onnee haavaan.
paljon onnee haavaan.
paljon onnee haavaan, sammakko.
Paljon onnee haavaan.”

Karhun kirjeet -nimistä kirjaa lukiessa lauleli tytär tällaista veisua.

Ps. Lupaamani laukkukuvat tulevat huomenna, kunhan ehdin käsitellä ne. Sain tänään uuden iiiiiiiiiiiiiihanan linssin (50mm/f1.8) kameraan, jota on tänään testailtu innokkaasti. Kiitos Rakas.

Ostin jokunen aika sitten Siirille uusia paitoja. Ihan tavallisista trikoopaidoista saa pulittaa ihan hirveitä summia varsinkin, jos paidassa on vähänkään jotain koristetta. Suivaannuin ja ostin ihan yksivärisiä paitoja ja tuunailin ne itse kuntoon.

Kukat tein virkkaamalla, kiinnitin käsin paitaan ja koristelin helmillä. Noiden helmihommien kanssa saakin olla tarkkana – menee tosi äkkiä överiksi…

Pinkki paita ehti olla päällä pari kertaa ilman koristuksia ja sen kohtaloksi koitui pieni pesutapaturma. Siksi se sai pientä ehostusta myös takapuolelle.

Nyt lähden ompelemaan kiireesti, kun lapset ovat päikkäreillä. Jos ompelukset onnistuvat, niin ensi kerralla on luvassa taas uusi laukku ja pari laukkutuunausta. (Tämä varoituksena muille laukkuaddikteille, heh.)

Yritin käynnistää tietokonetta, mutta käynnistyksessä oli jotain ongelmia ja operaatio kesti ja kesti. Siiri istui sylissäni ja opasti:
“Paina, äiti, jotain nappia” ja kurkotteli näppäimistöä kohti.
Näppäimistökään ei toiminut, mutta ei hätää – Siirillä oli ratkaisu tähänkin ongelmaan:
“Siihen pitää laittaa patterit.”

Hiuksilla on oma tahto. Jos niillä on huono päivä, niin sitten ne sojottavat juuri siihen suuntaan kuin haluavat. Siinä ei auta muotovaahdot tai geelit, vaikka olisivat kuinka extra hyper super strongeja tahansa. Tai niin minä ainakin luulin, kunnes yksivuotiaamme todisti toisin.

Otetaan pätkä banaania, muussataan se liiskaksi nyrkin sisällä litskutellen sitä sormien välistä ja hierotaan sitten takatukkaan. Tämä kannattaa toistaa muutaman kerran, niin tulos on taattu. Banaania voi halutessaan mutustella myös hetken suussa ennen tukkaan hieromista.

Trenditukka hetkessä – ja pysyy varmasti iltaan saakka!

Tällaisen kevät-/kesähuivin sain eilen valmiiksi. Halusin kapean, lyhyehkön, hieman reikäisen huivin ja ainakin tässä tavoitteessa onnistuin.

Eräästä virkkauskirjasta löysin kivan pintakuvion, jonka nimeksi oli ko. teoksessa annettu lehti. En sitten keksinyt kummempaa nimeä tälle ihanan vihreälle huville, joten saa luvan olla ainakin toistaiseksi pelkkä lehtihuivi. (Nimiehdotuksia otetaan vastaan.)

Huivi on tehty ohuesta merssipuuvillasta, jota löysin kotipaikkakunnan käsityöliikkeestä. Lanka on vielä aavistuksen verran ohuempaa kuin Novitan virkkauslanka, mutta kolmosen koukulla työ eteni yllättävän nopeasti – kun vaan pääsi rauhassa virkkailemaan.

Kun lumet sulivat ja oli aika laittaa pihaa kuntoon, lähdimme koko perheen voimin ulos haravoimaan. Siirillekin oli ostettu oma pieni muoviharava. Kun Siiri alkoi pitkästyä leikeissään, koetin kannustaa Siiriä haravoimaan kanssani.

“Ei voi, kun siinä tulee niin hiki”, kuului topakka vastaus.

Niinpä.

Visuaalisuus on minulle tärkeä juttu. Sivupalkki alkoi näyttää melkoiselta sillisalaatilta kaikkine nappeineen, mikä alkoi nyt tympiä.

Erittäin mielelläni haluaisin pitää esillä mielestäni hyvien ja seuraamisen arvoisten blogien linkkejä, mutta tuo sekamelska sai nyt luvan lähteä. Koko ajan löytyy lisää ihania blogeja, joten lista kasvaisi vain kasvamistaan. Oikeastaan se oli jo nytkin liian pitkä ollakseen toimiva juttu.

Lordi lauloi historiaa! Uskomatonta, että Suomi voitti euroviisut. Olihan tuo kyllä jo aikakin. Lordin lähettäminen kisoihin oli aivan huippu veto.

En ollut nähnyt Lordin esitystä ennen eilistä, enkä ollut kuullut kappaleestakaan kuin pätkän radiosta. Esityksen jälkeen ajattelin, että tuo oli juuri sellainen kaikki tai ei mitään -esitys; Lordi tekee historiaa joko voittamalla tai jatkamalla Suomen nollalinjaa.

Onneksi voitti. Olisi nimittäin ollut huutava vääryys, jos joku niistä kahdestakymmenestä valkoisiin pukeutuneesta toistensa kloonista tai seksipommikeikistelijöistä olisi voittanut. Jos Lordi ei olisi voittanut, niin kyseinen kunnia olisi ehdottomasti kuulunut sille We are the winners -esityksen kaljulle “esitanssijalle”. (Terveisiä sinulle, Frank! Oli ilo nähdä sinut lavalla.)

Siiri on myös kova laulamaan, ehkäpä alamme koulia hänestä seuraavaa viisuvoittajaa… Ainakin sanoitusten puolesta pitäisi olla hyvät saumat:

“Karhunpoika sairastaa, häntä helmikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa nalleystäväämme.
Singa vaivo tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Kehnävorkku valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto lellekäämme.
Peitteheksi toinenkin kääritäähän päin… ”

Ja tämä tulee aina tällä samalla sanoituksella, vaikka laulaisin mukana apuna…

Sanathan menevät oikeasti:

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään.
Peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä.
Itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartioi uskollisna meitä
kunnes koittaa aamunkoi. Hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.

(Tai jotain sinne päin… Ulkomuistista kirjoitin, toivottavasti meni oikein.)

“Emmää mee, emmää tuu, emmää syö, emmää juo, emmää nuku, emmää…”

AAARGH! Miten ihanasta kultaprisessasta voi tulla tuollainen kiukutteleva riiviö?

Armas mieheni lupaili kommentissaan ennen ja jälkeen -kuvia sisustusprojektistani, joten täältä pesee:

Sohva ennen:

ja jälkeen:

Tulokseen olen ainakin itse todella tyytyväinen. Vähän tuo istuinosan kangas olisi saanut olla tiukemmalla, mutta saa nyt olla noin. Ei se onneksi ole luonnossa ollenkaan niin paha kuin tuossa kuvassa. Sohvatyynyt on silkkiä.

Sohvan lisäksi uusin meidän olkkarin verhot. Olen haaveillut jo pitkään paneeliverhoista ja nyt innostuin toteuttamaan ne viimein. Mutta hommaan en olisi ryhtynyt ilman tätä maailman parasta keksintöä:

Rullapäärmepaininjalka. Olisihan minulla hermot mennyt ja aika loppunut kesken, jos olisi pitänyt verhojen sivut alkaa käsin päärmätä. Nyt oli niin makoisa huruuttaa vaan menemään.

Ja tällaiset niistä paneeliverhoista tuli:

Tarkoitus on laittaa vielä yhtä vaaleaa kuviollista kangasta kaveriksi, mutta se tulee kauppaan vasta ensi viikolla (toivottavasti). Kuva ei kyllä tee yhtään oikeutta verhoille. Olis pitäny tsuumailla vähän tarkemmin ja ajatuksella… Väri pitäisi olla turkoosi ja suklaanruskea.

Makkariin tein uuden taulun päälystämällä styroksilevyn. Samasta kankaasta tein pari tyynyä. Samaa turkoosia kangasta kuin olkkarissa on sitten verhoina.

Kaikki tämä piti tietenkin saada valmiiksi ennen Topiaksen synttäreitä. Ja ettei vaan jäisi stressi iskemättä ja kiire tulematta, halusin tehdä itse kukka-asetelmatkin:

Ai niin, värjäsinhän minä vielä mummon vanhan pitsipöytäliinankin vihreäksi tänä aamuna. Se pääsi juhlapöytään, mutta on jo pesussa, joten kuvaa en nyt voi tähän hätään järjestää. Juhlien teemana oli vihreä (ja valkoinen). Kakkukin oli koristeltu vihreillä vaahtokarkeilla. Kylläpä maistui pikkuherralle kakku!

Loppuun vielä hehkutus: Kun Topias nyt saavutti tämän huiman yhden vuoden iän, hän päätti nukkua sen kunniaksi viime yön kokonaan heräämättä. Siis todellakin, 12 tuntia putkeen! Eipä ole tuollaista ihmettä tässä perheessä koettu – ainakaan vuoteen 🙂

Oletteko huomanneet Ninnin ideoimat kommentointiviikot?

Koetan nyt ottaa aikalisän noiden laukkujen kanssa ja keskittyä kolmeen keskeneräiseen huiviin sekä sisustamiseen. Tekeillä on vino pino verhoja ja suururakkana sohvan päällystäminen…

Saanko esitellä: Estherin sisar Edna.

Tämän kassin olen virkkaillut melkein kokonaan lapsia nukuttaessa. Siis lähes pimeässä… No, kyse ei ole siitä, että olisin jotekin virtuoosimaisen hyvä virkkaamaan, vaan ennemminkin siitä, että malli oli niin helppo.

Laukku on virkattu kolminkertaisesta Kotiväki-langasta; kaksi lankaa beigeä ja yksi valkoista. Nelosen koukulla valmista tuli nopeasti.

Edit: Eikun vitosen puikollahan minä tuon virkkasin. Korjasin virheen myös ohjeeseen.

Ohjeen lisäsin tuonne sivupalkkiin. Kirjoitin tosi kiireellä, joten jos siinä on epäselvyyksiä, niin kommentoikaa.