Olimme lasten kanssa pihalla leikkimässä. Siiri oli saanut laittaa “uudet” kirpputorilta ostetut housut jalkaansa hiekkalaatikolle ja oli asiasta enemmän kuin mielissään. Tyttö kapusi liukumäkeen, laski kerran alas ja lähti marssimaan poispäin potkien kiviä tieltään ja tupisten itsekseen:

“Nämä on niin huonot housut.”

Ilmeisesti housut eivät luistaneetkaan samoin kuin entiset, eikä vauhtia tullut riittävästi. Miten paljon voi pientä harmittaakaan moinen…

Ps. Kiitos kaikille laukkukommenteista! Yritän väsätä sen ohjeen jossain välissä. Perjantaina vietetään pojan 1v.-synttäreitä, joten aika on melkoisen kortilla. Malttakaa odottaa! 🙂

Edit: Laukun ohje onkin menossa Ullaan, joten en voi julkaista ohjetta ennen kuin kesän Ulla on ilmestynyt…

Ihanaa äitienpäivää omalle äidille:

“Mummu on mun kaveri.” -Siiri-

sekä anopille:

Isä: Mikä on ollut tänään mukavinta?
Siiri: Mamman kanssa ulkona.

Hyvää äitienpäivää kaikille meille äideille!

Minulla on nyt akuutti laukkumania päällä… Visioita mitä erilaisimmista kasseista ihan vilisee päässä. Eikä tilannetta helpota yhtään se, että muissakin blogeissa esitellään vähän väliä mitä upeampia kesälaukkuja. Ja naapurissakin koukut senkun suhisee ja tulollaan on aivan mielettömän herkullisen värinen laukku. (Terveisiä!)

Esther-kaunokainen sattui valmistumaan ensimmäisenä kahdesta tekeillä olevasta ja ties kuinka monesta suunnitteilla olevasta laukusta. Halusin sen vihreän pienen kesälaukun rinnalle toisen vähän isomman ja nimenomaan tuollaisella kahvasysteemillä. Aluksi aioin tehdä ihan kiinteitä silmukoita, mutta se olis ollut liian tylsää virkata, joten pakko oli kehitellä jotain mukavaa pintakuviota. Tulos yllätti itsenikin todella positiivisesti. Kun kahvat olivat paikoillaan, en voinut kuin ihailla ja hiplata uutta ihanaistani…

Ohjetta kirjoittelin paperille sitä mukaa, kun työ valmistui. Koetan saada sen kirjoitettua puhtaaksi lähiaikoina. Malttakaa siis vielä tovi.

Tämä kaunotar sai nimen Esther isoäitini mukaan. Laukusta tuli niin kaunis, että olen sanaton. Kirjoittelen lisää, kunhan tokenen.

Krista haastoi minut tähän meemiin. Kiitos Krista, olen ilahtunut ja otettu saamastani huomiosta.

MUTTA. Vastaan meemiin vain ja ainoastaan siitä syystä, että tämä on ihkaensimmäinen meemi, johon minut on haastettu. Vähintään joka toisessa blogissa olen tähän kyllä törmännyt, enkä ole ainuttakaan juttua jaksanut lukea. Vielä vähemmän minulla on aikaa meemeihin vastaamiseen.

Ylipäätään en jaksa meemeistä innostua. Sähköpostikiertokirjeet katoavat postilootastani myös silmänräpäyksessä. Joka meemeistä tykkää ja haluaa niihin vastata, niin ihan vapaasti – ketään en arvostele sen perusteella. Mutta minä itse henkilökohtaisesti en niistä välitä. Jatkossa en siis aio ottaa haasteita vastaan, enkä tästä syystä nyt tai tulevaisuudessa haasta ketään muutakaan.

Lisäsin sivupalkkiini napin, joka kertokoon asennoitumisestani meemeihin. Linkin takaa löytyy lisätietoa meemittömästä vyöhykkeestä.

Aiheesta on kirjoittnut hyvin Ziina otsikolla Internet on lätäkkö.

Mutta tässä nyt vastaukseni tähän neljän meemiin:

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
1. lapsenlikka
2. lastentarhanhoitaja
3. kouluavustaja
4. opettaja

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:
1. Oulainen
2. Oulu
3. –
4. –

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
1. O.C.
2. Huvitutti-konsertti
3. Lost
4. Pikkukakkonen
(kamalan vaikea keksiä, kun en juuri koskaan ehdi edes avata koko aparaattia)

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
1. Florida (Miami, Orlando, Lake Worth)
2. Pariisi
3. Lontoo
4. Saksa (autoloma – useita paikkoja, mm. Maintz)

Neljä internet-sivua, joilla käyn päivittäin:
1. Yahoo! Groups
2. blogilista.fi
3. webmail
4. Oma blogi

Neljä lempiruokaani:
1. Miehen takassa mökillä paistamat sisäfilepihvit
2. Omatekoinen pitsa
3. pinaattikeitto
4. juustoiset/kermaiset keitot

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisit juuri nyt:
1. kylpylässä loikomassa altaassa tai
2. puolivarjoisessa auringossa
3. nukkumassa
4. neulomassa

(Nämä oli suoraan Kristalta, anteeksi. Mutta ne sopivat minullekin juuri noin 🙂 )

Neljä ystävää, joille olen lähettänyt tämän viestin (jotka täten haastan) ja joiden arvelen [lue: toivoisin] vastaavan
1. –
2. –
3. –
4. –

En siis haasta ketään. Kiitos ja anteeksi.

Piti testailla muutama kukkavirkkausmalli ja sivutuotoksena kesäveska sai lisää kesäistä ilmettä.

Yksiiii…

kaksiii…

kolmeee!

No, mikään noista ei ole vielä kiinni, saa nähdä laitankokaan. Mutta kiva leikitellä ajatuksella.

“Ei ole enää yhtään lunta. Kaikki lumi on sulanut. Nyt on kesä.”

Ihanan yksinkertaista logiikkaa.

Siiri istuskeli sohvalla lukemassa kirjaa ja kysyi yhtäkkiä ihan ilman mitään varoitusta:

“Äiti, enhän minä ole jumala, enhän?”

Hämmästyin aivan totaalisesti, enkä ehtinyt vastata, kun tyttö jatkoi ilkikurisesti virnuillen:

“Eeeen! Minä oon sisulisko.”

Oliko tuo tarkoitettu äidille kompakysymykseksi? Ja miten nämä kaksi asiaa ylipäätään liittyvät toisiinsa? En tiedä. Mutta Siirillä varmasti oli hyvin selkeä logiikka ja ajatuksenkulku tuon pohdinnan takana…

(Ai että mikä on sisulisko? Katsopa tämä aiempi postaus. Oletko muuten huomannut tuon kätevän Find-toiminnon blogin oikeassa yläkulmassa?)

– Äiti, älä komentele mua.

– Kyllä minä saan sinua komentaa. Aikuiset saa komentaa lapsia.

– Niin, pitäähän sitä silloin komennella, kun kerran saa komennella. Mutta ei saa suuttua.

Puuh, tulihan se pipo viimein valmiiksi. Jee! No, nyt pääsee viimein tekemään muitakin juttuja.

Siiri tarvitsi kesäisemmän pipon ja blogeja lueskellessani löysin tämän ihanan mallin – inspiraatio iski Kaikenkarvaisia käsitöitä -blogissa. Ohje tähän Odessa-pipoon löytyy täältä.

Enhän minä tietenkään taaskaan malttanut tehdä ohjeen mukaan… Lanka tietysti asetti omat vaatimuksensa mm. silmukkalukujen suhteen. Lisäksi tein molemmista “raidoista” silmukan verran leveämmät kuin alkuperäisessä mallissa. Alkuun en tehnyt joustinneuletta vaan muutaman rivin helmineuletta ja huolittelin reunan vielä rapuvirkkauksella. Helmet jätin suosiolla pois, kun tarkoitus on käyttää pipoa ihan hiekkalaatikollakin.

Lankana oli kaksinkertainen Novitan virkkauslanka; vaaleanpunainen colori ja toinen tuollainen lappapuuron värinen. (Langoista kuva tuolla alempana.)

Nyt on vaan ongelma, että minkä niistä sadasta työstä aloittais seuraavaksi…

Siiri oli isänsä kanssa mökillä saunomassa ja katsoi saunan seinällä olevaa lämpömittaria mietteliäänä:

“Kello pyörii.”
“Ei, kun se on lämpömittari”, isä oikaisi.
“Lämpömittari…”, Siiri makusteli asiaa.
“Tiedätkös, Siiri, paljonko täällä saunassa on lämmintä?”
“Kahdeksankymmentäseitsemän, ” totesi siiri eleettömästi.

Isä purskahti rehevään nauruun silkasta hämmästyksestä.

“Taitaa olla”, päätteli tyttö isän reaktiosta.

Ja toden totta, mittari todellakin näytti 87 astetta. Mutta mistä tuollainen reilu parivuotias sen voi tietää, en voi käsittää…

Lisäilin linkkejä tuonne sivupalkkiin. Lisäksi olen taistellut hurjasti haamupäivityksiä vastaan armaan mieheni avustuksella. Jos ei haamut nyt lopu, niin johan on kumma. Ilmoitelkaa, kiltit, jos vielä kummitelee, niin testaan vielä yhtä konstia. (Tämä kirjoitettu klo 18.20.)

Kiitos Vikke! Paketti tuli perille. Ihania lankoja, tuli heti monta ideaa mieleen, mitä niistä voisi tehdä. Tehtävien töiden lista onkin melkoisen pitkä, joten sinne jonon jatkoksi vaan… En laita kuvaa paketin sisällöstä, sillä se löytyy täältä. Mutta laittelen kuvia sitten, kun niistä syntyy jotain konkreettista.

Siirin pipo on muuten jälleen lankakeränä. Piposta meinasi tulla liian pieni. Pääsin jo reilusti puoleen väliin, kun älysin viimein sovittaa sitä. Pöh. Harmittaa siksikin, kun olen päättänyt, että muita töitä ei aloiteta ennen kuin tuo pipo on valmis. No, ei kun uudelleen luomaan silmukoita. Menee taas yöhön, huokaus….

Siirin pipo on valmistumassa – kun ehtisi vain istahtaa pitemmäksi aikaa kutimien ääreen, niin voisi tosiaan valmistuakin joskus. Nyt kerkeän kutoa aina puikon silloin toisen tällöin. Mutta puoliväli jo sentään häämöttää.

Vapun alla ehdin kuitenkin tekaista huivin, jonka ristin Lilyksi. (Tässä ohje.) Lily valmistui ihanan nopeasti 10:n puikoilla puolitetusta säielangasta. Säielanka on ihanan pumpulisen pehmeää! Painoa neitokaisella on n. 75g. (Lankaa ostin n. 200g, puolitettu kerä painoi siis n.100g, eikä se kulunut edes kaikki.) Hapsuja en huiviin tehnyt, mutta ne ovat harkinnassa. Mitä mieltä olette?

Lisäilin tässä samalla linkkejä edellisten postausten kuviin. Kuvagalleriaa on siis päivitelty viimeisimpien töiden osalta.

Vauvaa odottava ystäväpariskunta oli tulossa käymään meillä kyläilemässä ja mieheni jutteli Siirille ennakkoon asiasta:

“Muistatko, että Annalla on vauva masussa?”

“Joo, isilläkin on”, kuului iloinen vastaus.

“Siisilläkin on”, hän jatkoi kohta ja pullisti omaa mahaansa mahdollisimman isoksi ja eteenpäin.