Mummolareissulla pääsin siis rauhassa ostelemaan ja hypistelemään lankoja. Kuten jo aiemmin kerroin, kotipaikkakunnalle oli avattu uusi käsityöliike, jossa saa käsittämättömän hyvää palvelua. Uusia ideoita tarttui mukaan niin paljon, etten varmaan edes muista enää puoliakaan…

Tuolta Kankurin puojista mukaan lähti vyyhti vihreää trikookudetta, punaista juuttilankaa, kerä punaista Melli-lankaa ensi talvea odottelemaan, vihreää merssipuuvillaa ja violettia säielankaa. Tuon säielanka on ihan uusi tuttavuus, piti ostaa sitä kokeeksi. Kerkesin jakaa sen jo pitkittäin kahtia, alunperin nuo kaksi kerää olivat siis yhtä paksua lankaa.

Toisesta käsityöliikkeestä hairahduin ostamaan Novitan Havaiji-lankaa. Siitä tullenee huivi…

Kolmannesta liikkeestä bongasin ikivanhan vyyhdin Nyppy -nimistä lankaa. Siitä tulee elävästi mieleen 80-luku. Onko kellään mitään tarkempaa tietoa/kokemusta/muistikuvaa ko. langasta?

Kävin kaivelemassa myös äitini lankavarastoja ja sain kotiinviemisiksi kolme kerää Pauliina-nimistä puuvillalankaa sekä Kotiväki-keriä.

Tässä mummolareissun viimeisin saavutus: pipo Topiakselle. Tein sen kaksinkertaisesta virkkauslangasta, aina kahta väriä sekaisin. Kuten tavallista, mitään ohjetta ei ollut, raidoituskin syntyi fiiliksen mukaan työn edetessä.

Virkkauslankoja on kertynyt kauppareissujen yhteydessä jo melkoinen pino. Seuraavaksi työlistalla on pipo Siirille noista kahdesta vaaleanpunaisesta langasta.

Edit: Lisäsin linkin pipon kuvasta kuvagallerian isompaan kuvaan.

Siiri käveli puistoon mummon kanssa. Matkalla hän pysähtyi osoittamaan liikennemerkkiä ja huudahti riemuissaan: “Tuossa on isi ja Siisi!”

Ihana olla taas mummolassa; pääsee taas ompelukoneen ääreen. Eilen illalla sain valmiiksi Topiakselle fleece-haalarin ja Siirille fleece-puseron sekä ohuen tikkiliivin. Laitan kuvagalleriaan myöhemmin lisää ja parempia kuvia näistä ompeluksista. Tässä nyt isän pokkarikameralla otetut versiot.

Haalarin malli löytyi Suuri Käsityölehdestä (11/00), mutta muokkailin sitä hieman Pahaisen blogin innoittamana lohikäärmehaalariksi. Lisäksi laitoin taakse kuminauhan, koska malli on todella väljä. (Tyypillistä SK:n malleille. Ikinä ei sais tehdä suoraa valmilla kaavalla, aina niitä pitää muokkailla jostain kohti.)

Siirin fleece-puseron kaava on myös SK:stä (10/01). Pienin koko oli 104, joten jouduin pienentämään kaavaa reilusti. Tuli pienennettyä ehkä turhankin reilusti, mutta tehdään sitten syksyksi uusi… Tikkiliivi on sovellus Ottobren 1/06 lehdessä olleen pojan takista – kaventelin ja mittailin mieluiseksi, kunhan vain oli joku kaava vähän pohjana. Taskut piirtelin ihan vapaalla kädellä sinnepäin. Hyvä tuli.

Tänne kotipaikkakunnalle oli avattu uusi käsityöliike ja pääsin sinne shoppailemaan. Meinasin tulla hulluksi. Yllätävän vähillä ostoksilla kuitenkin selvisin ulos. (Tämä tiedoksi siipalle, älä ole huolissasi.)

Näistä ostoksista kuitenkin myöhemmin lisää, kunhan saan jotain konkreettista aikaan ja pääsen käsiksi omaan kameraan. Paljastan kuitenkin sen verran, että lisää laukkuja on tulossa, kunhan saan lapsille neulottua puuvillaiset pipot ensin alta pois. Ja taisipa jotain huivivärkkiäkin tarttua mukaan, katsotaan mitä siitä hurjasta kokeilusta syntyy…

Edit: Kuvat ovat nyt linkkejä kuvagallerian parempiin kuviin.

Kirjoitusharjoitukset ovat edelleen in. Jo useaan otteeseen Siiri on suomentanut harakanvarpaansa seuraavasti:

“Siisi kirjoitti s.com.” (äs piste kom)

Mikähän tietokonenörtin alku meillä oikein kasvaakaan?

Siiri on hyvin kiinnostunut kirjoittamisesta. Aina kun otan kynän käteeni, hänen pitää myös päästä raapustamaan omat merkkinsä paperille. Tässä eräs aiheen tiimoilta käymämme keskustelu:

– Mitäs kirjoitit?
– Päppi.
– Mikäs se päppi oikein on?
– Päppi sanoo päp päp.

Ymmärsiväthän kaikki? Minä en…

Jouluna Siiri lahjoitti tuttinsa Joulupukille, joka ystävällisesti toimitti ne Korvatunturin oraville. Viikon verran tätä tarinaa kertailtiin iltaisin, mutta Siiri tyytyi kohtaloonsa kuin iso tyttö ainakin.

Tutteja ei ole kaivattu neljään kuukauteen, kunnes Siiri eräänä iltana katse maahan luotuna pyysi hiljaisella, surullisella äänellä: “Äiti, hae tutit pois oravilta.” Kyllä äidin sydäntä raastoi. Mutta niin vain taas päätimme, että vauvaoravat tarvitsevat niitä tutteja enemmän kuin Siiri ja valtakunnassa oli kaikki taas ihan hyvin.

Makoilimme Siirin kanssa sängyllä. Siiri ei olisi halunnut pötköttää, joten selitin hänelle: “Levätään vähän, äidillä on massu pipi.”

Siiri nosti paitani helmaa ja tutki mahaani. “Joo’o, tuossa se pipi on”, hän ilmoitti ja osoitti sormellaan vatsassani olevaa luomea.

“Pitäskö sun nukkua vähän? Pitäskö sun ottaa mehua, niin sitten se paranee”, kuuluivat pikku tohtorin hoito-ohjeet.

Istuimme muutama päivä sitten ruokapöydässä. Oli satanut koko päivän vettä ja ilma muuttui koko ajan huonommaksi. Pian tuli jo taivaan täydeltä räntää. Harmaa ilma sai tietysti mielenkin harmaaksi.

Sain kuitenkin jälleen huomata, että lapsilla maailmankuva on ihan toinen, kun Siiri katsoi ikkunasta ulos ja hihkaisi riemuissaan: “Sataa lunta! Sataa talvihiutaleita!” Ja kas, niin kirkastui ilma ja mieli silmänräpäyksessä.

Tässäpä muutama pääsiäisen tuotos. Molemmat lapset saivat hieman kevyemmät pipot noiden huovutettujen tilalle Nalle-langasta. Kesäpipot vielä suunnitteluasteella. Kuvat ovat linkkejä kuvagallerian isompiin kuviin.

Itselleni tein pari laukkua. Kumpaankaan ei ollut ohjetta, vaan tein ne “omasta päästä”.

Marimekon kankaasta tehty iso laukku syntyi todella ajatuksenvirtatekniikalla; leikkasin vain sopivan kokoiselta näyttävän kangaspalan suuremmin mittailematta tai suunnittelematta ja aloin ommella. Tein päätöksiä sitä mukaa, kun tilanteita eteen tuli ja lopputuloksen näette kuvasta. Laukun koko on n. 34*44cm eli tilaa on reilusti.

Virkattu käsilaukku sai myös muotonsa matkan varrella. Kirjoittelin ohjetta ylös samalla, kun virkkailin. Ohje on vapaasti käytettävissä, mutta olisi mukava, jos laittaisit vaikka kommenttia, jos aiot sitä hyödyntää oman laukkusi tekemisessä. Virkatun laukun koko n. 17*24cm. Ohje laukkuun löytyy tästä.

Lopuksi vielä kuva jo aiemmin huovuttamistani jääkaappimagneeteista.

Anni teki lähtöä eteisessä. Siiri toivotti hänelle: “Hyvää matkaa. Ajele varovasti, ettei kaadu auto.”

Miten saadaan mukava asia jatkumaan vielä hetken?

“Vielä yhen kerran!”

Tällä hoksauksella Siiri pääsi melko pitkälle, mutta nyt se yksi kerta ei enää tietenkään riitä.

“Vielä viimeisen kerran, ” kuuluu aneleva pyyntö. “Hyvä on, kerran vielä”, suostun. “Kaksi kertaa”, toteaa Siiri päättäväisellä äänellä.

Kun ne kaksi kertaa ovat ohi: “Nämä sormet vielä.”

Taitaa tulla melkoinen tinkaaja tytöstä – isäänsä tullut.

Maria-täti teki lähtöä eteisessä. Aiemmin hän oli kertonut menevänsä mökille pääsiäisenä. Siiri tuli ovelle vilkuttamaan ja kysyi: “Lähdetkö nyt sinne mökille? Minkälaisia legoja sinä otat sinne mukaan?”

Siiri sai valita muutamia leluja mukaansa parille viimeisimmälle mökkireissullemme. Kun kassissa oli nukke, auto ja kirja, ehdotin, että otettaisiin mukaan muutama legokin, jotka Siiri sai itse valita ja pakata laukkuun. Luonnollisesti hän siis olettaa, että kaikki ottavat legoja mukaan, kun he lähtevät mökille.

“Hieno”, hihkaisi Siiri ottaen minua kädestä kiinni ja pyysi mukaansa. “Tule, äiti, katsomaan hienoa kuu kulkea.”

Kuvittelin Siirin piirtäneen paperille kuun, joskin ihmettelin suuresti, sillä hän ei yllä ottamaan kyniään kaapista itse.

Huoneeseen päästyämme Siiri osoitti huoneensa peiliä: “Siiri on tehnyt hienon kuu kulkee.” Hän oli ottanut purkan suustaan, muotoillut siitä kuunsirpin ja litistänyt sen peiliin kiinni. Ihailtavaa luovuutta, mutta vähän väärässä paikassa…

Tässä viimeisimmät neulahuovutukset: lumiukko, pikkukettu ja sininen lintu.

Siirille aloitin tekemään boleroa muutama päivä sitten ostamastani alpakasta uusimman Suuri Käsityölehden ohjeella. Onpas aivan ihanaa lankaa tuo alpakka! Ohutta kuin mikä, mutta aivan ihanaa. En suostu enää mitään muuta ostamaankaan.

Joku aika sitten neuleblogeissa pyöri meemi omituisista tavoista. Tuota boleroa neuloessani huomasin, että en (juuri) koskaan jätä puikkoa kesken. Tätä omituista tapaa itsekseni analysoidessani muistin kätköistä tupsahti vanha uskomus: jos jättää puikon kesken, jää vanhaksi piiaksi. Näin muistelen ystäväni Katin opettaneen minulle teinivuosina. (Terveisiä!) Tai ainakin jotain yhtä hirveää tapahtuu, jos ei neulo puikkoa loppuun. No, naimisiin on jo päästy, joten ei se varmaan enää olisi niin tarkkaa…

Toinen Katin opettama uskomus on, että jos joku tarjoaa karkkia, pitää aina ottaa kaksi, ettei jää leskeksi. Sitä täytyykin alkaa noudattaa ahkerammin. 😉

Kertokaapas muita (neulomiseen liittyviä) uskomuksia!