Kesken leikin tiimellyksen Siiri ilmoitti kovaan ääneen minulle:

– Äiti, sinä oot inspiraatio!

Ilahduin. Olipa kauniisti sanottu. Sitten mieleen hiipi epäilys ja kysyin, tietääkö tyttö mitä inspiraatio tarkoittaa.

– Joo, inspiraatio on Suomi.

Leikki jatkui sitten kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tovin kuluttua uusia sanoja makusteltiin lisää:

– Sinä, äiti oot inspiraatio. Topias on aspiraatio.

Aspiraatio tarkoittaa kuulemma lamppua…

Pitkästä aikaa osallistun taas valokuvatorstaihin. Tällä kertaa aiheena oli kengät. Kuva on vuoden takaa ystäväpariskunnan häistä, joissa sain kunnian toimia valokuvaajana.

No nyt on koko satsi vihreää villaa lisukkeineen lopultakin päätynyt langaksi. Yhteensä sitä tuli n.550g. Eiköhän siitä villatakin saa neulottua.

Usko meinasi loppua kolmannen vyyhdin jälkeen. Villaa tuntui riittävän ja riittävän. Ei kehrääminen itsessään kyllästyttänyt, se on todella mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, mutta samanlaisen langan kehrääminen alkoi maistua puulta.

Monta kertaa on käynyt mielessä, että voisi alkaa tehtailla jotain käsitöitä myyntiin asti. Viime keväänä blogin perustamisen aikaan teinkin vapaalankavanutuksella melkoisen satsin huiveja. Mutta ei siitä mitään pitemmän päälle tulisi. Minä haluan tehdä ja luoda jotain itselle mielenkiintoista, uutta ja jännittävää. Tekemisessä pitää olla jokin juju, esim. että työn kautta oppii jotain uutta. Ideoita uusista projekteista syntyy koko ajan. Jos sitten päätyisin tehtailemaan samanlaisia tuotteita päivästä toiseen, kyllästyisin varmasti todella pian.

Toisekseen, se vähä aika mitä tällä hetkellä on käsitöihin käytettävissä, on niin arvokasta, että tuskin kukaan suostuisi maksamaan töistäni sitä summaa, jonka hintalappuun kirjoittaisin. Käsityö on mielestäni todella arvokas asia ylipäätään ja jokaisen käsityöläisen pitäisi saada kunnon korvaus töistään. Monesti näkee päiviteltävän käsintehtyjen tuotteiden kovia hintoja, vaikka niihin käytettyyn työaikaan nähden ne todennäköisesti myydään pilkkahinnalla.

Niin, palatakseni asiaan, tuota vihreää lankaa kehrätessä tuli vietettyä kyseisen langan parissa niin paljon aikaa, että tällä hetkellä ei ihan kamalasti tee mieli alkaa sitä heti neuloa. Kyllä minä kohta puikkoihin tartun, mutta pieni etäisyys tehnee hyvää. Kunhan aika on oikea, suunnittelin taikovani langasta jotain tämän tapaista:

(Kotiliesi nro 17, 9/06)

Opiskelurintamalla on menossa vaatesuunnittelun kurssi. Tällaisia piirtelin tänään:

Tarkoitus olisi toteuttaa laadukkaista materiaaleista jumppatoppi ja siihen sopiva takki venyttelyä/lämmittelyä varten. Oulussa on aivan loistava kangaskauppa: Shelby. Sieltä saa erityisti retkeilyyn ja vaativaan käyttöön tarkoitettuja teknisiä kankaita, joita ei vähittäismyynnissä ole missään muualla.

Ps. Kiitos kaikille lankaa kommentoineille ja ihastelleille. Imartelevin “kehu” tuli kuitenkin rakkaan mieheni suusta. Ensimmäisen vyyhdin nähtyään hän kysyi: “Mitä aiot tuosta tehdä? Teetkö siitä minulle uuden kaulahuivin?” Jos lankaa jää villatakista jäljelle, niin pitänee toteuttaa tuo toive.

Mummolassa, kesken leikkien Siiri alkoi yhtäkkiä lauleskella itsekseen:

“Oltiin itsenäisiin,
oltiin toisissakin,
ja me naposteltiin,
tutusteltiin…”

Tätä tutunkuuloista säkeenpätkää tyttö lauleskeli uudestaan ja uudestaan. Kyselimme, mistä neiti oli moisen kappaleen oppinut.

“Isi on opettanut” , kuului napakka vastaus. Ja toden totta, pari kuukautta taaksepäin mieheni todellakin lauleskeli erästä suosikkikappalettaan tyttärellemme. Sen jälkeen hän tuskin on biisiä kuullut missään. Uskomaton muisti noilla kolmevuotiailla!
Tunnistatko sinä, mistä laulusta on kyse?

Opiskeluissa on takana huovutuskurssi. Tässä pari esimerkkiä sen sadosta.

Pullopiilo, joka on jo mennyt tuparilahjaksi. Huovutettu kaavan avulla. Kuviot on märkähuovutettu kiinni samalla. Yläosan kiemura on kuivatettu muotoonsa. Kuvaushetkellä apulanka oli vielä paikoillaan…

Alakuvassa huopapermanenttikokeilu. Ohuehko huopalevy kiristettiin naruilla mieluisaan muotoon. Muodot kiinnitettiin sitten pysyviksi hiusten kotipermanenttiaineella. Mielenkiintoinen uusi tekniikka!

Ajelimme kohti perhekerhoa. Loppumatkasta autoon tulvahti tuttu oululainen löyhkä.

– Äiti, mikä täällä haisee, kysyi tarkkanenäinen Siiri.
– Se on taas se Oulun tehdas…
– No, sillä tehtaalla on kyllä tullut kakka!

Tässä viimein ensimmäinen valmis vyyhti villatakkiprojektiin.

Kertasin langan ohuen ohuella koneneulontalangalla, jota hankin Muhoksen Villasta reilun kilon painoisen “kerän”. Lanka oli alunperin luonnonvalkoista, mutta värjäsin sen vihreäksi. Lanka värjäytyi mukavan epätasaisesti, mikä tuo vielä lisää eloa ja jännittävyyttä lankaan. Tuossa linkin kuvassa lanka on vielä aika ärtsyn vihreää, värjäsin sen vielä toisen kerran kevyesti ruskealla saadakseni murretumman sävyn.

Tarkoituksenani oli saada aikaan mielenkiintoinen ja persoonallinen lanka, joka olisi samalla kuitenkin hillityn tyylikäs. Yhtälö tuntui aluksi mahdottomalta, mutta kun nyt katson tuota vyyhtiä tuntuu, että olen ylittänyt jopa omatkin odotukseni. No, lanka ei ehkä ole hillitty, mutta mielestäni tyylikäs kuitenkin.

Vyyhdissä on lankaa n.150g ja n.410m. Nyt vaan kehräämään lisää, että pääsee neulomaankin joskus – mielellään ennen kuin talvi on kokonaan ohi…

Siiri 3v. väritteli värityskirjaansa. Isä kysyi häneltä:”Väritätkö molemmilla käsillä?”

– Een…
– No kummalla kädellä värität?
– Oikealla.
– No mikset väritä vasemmalla?
– Een.. Kun se on vähän isompien tyttöjen käsi.
– Täh?
– Se on semmosten viisivuotiaiden käsi.

Kehrääminen on hidasta puuhaa, varsinkin kun sitä pääsee tekemään vain iltaisin lasten nukahdettua. Ja silloinkin ensin on tehtävä melkoinen määrä rästiin jääneitä kotitöitä ennen kuin omatunto antaa myöten istahtaa rukin ääreen. Jotain on kuitenkin rullalle jo kertynyt.

Kyseessä siis merinon ja silkin sekoitus. Teen melko ohutta säiettä, kun tarkoitus on tehdä ohuehko villatakki tästä. Miltä näyttää? Jatkanko vai pitäiskö jättää sikseen?

Tänään hiihtämisen tuoksinassa Siirillä tuli mieleen:

“Isillä on parta. Isi ei ole joulupukki. Isi on isi.”

Näin siis konkretisoitui sanoiksi se, että vaikka miehellä olisikin parta, hän ei välttämättä kuitenkaan ole joulupukki.

Siiri oli saanut Paapalta uutta häkellyttävää tietoa siitä, että maitohampaat tippuvat jossain vaiheessa pois. Sitä onkin sitten pohdittu moneen otteeseen, mutta tässä eräs helmi:

“Kun minä menen kouluun, lähtee hampaat pois ja sitten tulee uudet tilalle. Mutta nyt minulla on vaan maitohampaat. … Ja ruokahampaat.”

Värjäsin tänään suomenlampaan villoja. Villavärit ovat edelleen aika uusi juttu minulle, joten kokeiluasteella oltiin edelleen. Mikrossa kiehauttelin pieniä eriä villakiehkuroita, lähinnä sinisestä ja punaisesta eri suhteessa sekoitetuista väreistä. Ruskealla vähän pehmensin vaikutelmaa.
Kuvassa etualalla näkyy myös todella ohutta koneneulontalankaa, jonka värjäsin vihreäksi toista lankaprojektia varten. Lanka uhkasi mennä turhan tummaksi, joten keskeytin värjäyksen ja käytin jäljelle jääneen värin villoihin. Eiköhän noillekin jotain käyttöä löydy.

Tässä sitten se toinen projekti: merinon ja silkin sekoitusta vihreän sävyissä sekä epämääräinen kasa erivärisiä merinovilloja tehosteeksi. Vasemmalla näkyy myös sekalainen lajitelma sarisilkin jämiä, jotka pääsevät myös mukaan.

Sitten kun ehtisi vielä kehräämään…

Ärsyttää, kun on aina niin pimeää, että ei saa noita värejä näkymään oikein. Melko lähelle kuitenkin pääsin kuvankäsittelyohjelman avulla. Lienee sanomattakin selvää, että värit ovat aika lailla herkullisempia luonnossa.

Koetin jo pari viikkoa sitten kehrätä rukilla Amerikan villoista ohutta lankaa neuletakkia tai -puseroa varten. Villat olivat merinon ja silkin sekä merinon ja mohairin sekoitetta.

Vaan eihän siitä oikein mitään tullut. Hermo oli koetuksella, kun varsinkin merino-mohair katkeili tuon tuostakin. Ja se lanka, mikä onnistui, ei toisiaankaan ollut mitenkään erityisen ohutta. Kertasin langat kuitenkin ja kokeilin jopa neuloa tätä lankaa.

Kehruu-listalta kyselin vähän apuja ja sainkin hyvän neuvon lisätä kierrettä ja tehdä ns. pitkällä vedolla.

Kun onnistuin isän tekemällä värttinällä kehräämään suomenlampaan kammatusta villasta hiuksenhienoa lankaa (ks. ed. postaus) todella vaivattomasti, päätin uskaltautua uudelleen rukin ääreen.

Ja niinpä se vain alkoi sujua, ihan yhtäkkiä! Vaikka harjoitus tekeekin mestarin, niin näköjään toisinaan auttaa myös aika. Kun ajatus saa muhia hauhassa ja tekee “mielikuvaharjoitteita”, niin näyttää taito karttuvan joskus niinkin.

Opettelin myös nk. Navajo-kertaamisen, jossa langasta tulee kolminkertaista. Siinä ikäänkuin virkataan todella löysillä silmukoilla samalla, kun rukki lisää kierteen lankaan. Näppärää.

Tässä vielä todistusaineistoa prosessista. Vasemmalla ensin kehrätty paksu lanka, oikealla ohut, kolminkertainen lanka.

Näin ohutta lanka oli yksinkertaisena.

Ylimpänä paksu kaksinkertainen (merino-mohair), kaksi keskimmäistä ohutta kolminkertaista (merino-mohair ja suomenlampaan kampalanka) ja alimmaisena 7 veljestä vertailun vuoksi.

Mitä muuten tykkäätte tuosta vihreästä langasta? Jos kuvasta näkyy, niin neuleessa on kaksi eri sävyä, kumpi parempi?

Nyt pitäisi alkaa kehitellä jotain kivaa jujua lankaan ja kehrätä iso satsi, niin pääsisi viimein sen neuletakin/puseron kimppuun…

Viime viikonloppuna isäni askarteli minulle uuden värttinän leppäpahkasta. On muuten hieno! Ja samalla myös paras värttinä, jota olen koskaan käyttänyt. Se on melko painava, mutta pyöriikin sitten vaikka päivän yhdellä pyöräytyksellä.

Samaisena viikonloppuna pesin myös ison erän joululahjaksi saamiani suomenlampaan ja karitsan villoja. Aikuisen lampaan villoissa oli mukana todella pitkiä, jopa yli 10 cm mittaista villaa, joten vanhat koirankammat pääsivät pitkästä aikaa käyttöön.

Tästä kampalangasta sai uudella värttinällä todella ohutta lankaa. Oikeassa kuvassa vertailukohtana Novitan Woolin vahvuinen sekotelanka.

Aamulla Siiri katsoi ikkunasta ulos. Mittari näytti taas paria astetta plussaa, vettä satoi ja maassa ollut vähäinen lumi oli sulanut laikukkaaksi.

“Äiti, ulkona on pikkuinen kesä”, kuului iloinen huudahdus, kun tyttö huomasi lumen seassa pilkistävän ruohikon.

Osaisipa sitä olla itsekin noin iloinen tällaisesta omituisesta talvesta…