Kuulumisia -blogissa oli hieno kuva, joka oli nettisivukuvakartta. Minäkin innostuin (tapojeni vastaisesti) testaamaan tätä sitegraph-juttua. Tällainen oli tulos:

Pitkän puurtamisen jälkeen palmikkopipon ohje on viimein valmis ja julkaistu. Ohje löytyy jatkossa tuolta sivupalkista. Olkaa hyvä! Jos huomaat ohjeessa jotain kummallista tai epäselvää, laita kommenttia, niin korjaillaan.

Ps. Kiri-huivi on päättelyä vaille valmis. Lanka vaan loppui taas kesken, grrrr. Ja lisää ei tule ennen kuin opin käyttelemään rukkia. Rukilla kehrääminen ei nimittäin ollutkaan ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut…

Palmikkopipo itse kehrätystä langasta on viimein valmis.

Malli on omasta päästä, mutta todennäköisesti olen keksinyt vain pyörän uudelleen… Jos joku kuitenkin innostuu kovin tästä piposta, niin voin kyllä ohjeen kirjoitella ylös.
Erityisen tyytyväinen olen kavennuksiin, sillä keksin mielestäni nerokkaan tavan kaventaa palmikoita pois niin, että kuvio säilyy loppuun asti kivan näköisenä. (Kuvassa se ei kylläkään pääse oikeuksiinsa – että kuinka nerokas idea se sitten olikaan…?) Pointtina on, että pienemmät palmikot loppuvat aiemmin ja paksumpi palmikko jatkuu ylös asti.

Rukki on saanut tänäaamuna väriä pintaan. Vaalea lastulevy (?) saa kauniin tammisen valepuvun. Jokohan sitä pääsisi pian kokeilemaan…?

Heksiina oli neulonut suoraa hahtuvasta “rätin“. Idea oli niin eriskummallinen ja jännittävä, että pitihän sitä minunkin kokeilla. Ja niin se vaan onnistuu, ainakin merinovillasta:

Tämä on vain mallitilkku. En ole vielä kehitellyt ajatusta tämän pidemmälle, eikä mitään hahtuvajuttua ole toistaiseksi syntymässä. Asia saa jäädä hautumaan…

Edit: linkki korjattu

Kehräyskärpänen on puraissut ja pahasti. Eilen saapui postissa kaksi uutta värttinää, toisessa paino ylhäällä toisessa alhaalla. Kiitos Auli! (Vasemmaalla isäni tekemä värttinä vetailun vuoksi.)

Uusissa värttinöissä on kivoja lampaankuvia.

Molemmat pääsivät saman tien testiin. Olen aloittanut neulomaan aiemmin kehräämistä langoista, mutta molemmissa töissä lanka uhkaa loppua kesken. Useamman värttinän avulla kertaaminen käy näppärämmin, kun ei tarvitse välillä keriä lankaa pois värttinästä. Toisaalta voi myös tehdä erilaisia lankoja rinnakkain fiiliksen mukaan.

Uudet Louëtin värttinät olivat varreltaan paljon ohuempia ja lyhyempiä kuin isäni tekemä, joten hetki meni tutustellessa ennen kuin kehrääminen alkoi sujua. Vaikka kaikki kolme värttinää ovat hieman erilaisia, en osaa tällä hetkellä laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Aluksi tuntui, etteivät nämä ostovärttinät pärjää millään isäni tekemälle. Kun niihin tuli painoa lisää langan myötä ja kun tottui niiden ominaisuuksiin, alkoivat ne kuitenkin tuntua ihan kelpo värttinöiltä. Etenkin tuo koukku helpottaa työskentelyä.

Langat olivat yön yli vyyhdillä kuivumassa pesun jäljiltä ja aamulla pääsin käyttelemään ensimmäistä kertaa hankkimiani vyyhdinpuita ja kerijälaitetta. Kylläpä keriminen kävikin näppärästi!

Kiri-huivia varten olen joutunut kehräämään lisää tuota luonnonvalkoista lankaa jo pari kertaa. Harmaan ja lilan yhdistelmästä on tulossa pipo, josta kuvia luvassa piakkoin (toivottavasti).

Juuli on lähettänyt minulle ihanaa merinovillaa, joka pääsee seuraavana käsittelyyn.

Kolmaskin projekti on meneillään, mutta se tyssäsi jo alkumetreillä.

Kostoksi ostin kaksi uutta koukkua…

Postipoika toi tänäänkin mukavan paketin:

Kyllä nyt kelpaa! Vielä kun saisi muutaman ylimääräisen tunnin vuorokauteen…

Siiri jutteli aamupalapöydässä näin:

“Tuuletin sanoo, että ‘lissää viihettä, ku me on nukuttu’. Niin se sanoo. Äiti, laita tuuletin päälle nyt heti.”

(Tuuletin=ilmalämpöpumppu)

… joka itselleen nauraa. Päivän piristys saattaa joskus tulla yllättävältä taholta, yllättävällä tavalla.

Oli ollut sateinen päivä, jonka olimme lasten kanssa viettäneet visusti sisätiloissa. Vähän ennen iltapuuroja ilma kuitenkin kirkastui sen verran, että menimme hetkiseksi pihalle hiekkalaatikolle. Naapurin hyvin tarkkasilmäinen ja analyyttinen 13-vuotias poika tuli veljensä kanssa myös ulos. Hän katseli minua hetken päästä varpaisiin ja totesi sitten tyynen viileästi:

“Et ole sitten tänään tukkaas kammannut.”

“Hiiriin ei saa koskea, ko niillä on terävä häntä. Ja sormet. Ja silmät. Pupuihin vaan saa koskea.”

Eilen saapui iloinen viesti varustettuna parilla postimerkillä ja uuden opinahjon logolla (valokuvatorstai):

Kuoren sisällä oli myös tämä:

Pitkäaikainen haave toteutuu vihdoin!

Tulin lasten kanssa kotiin hyvin uuvuttavalta ja rasittavalta kauppareissulta. Molemmat lapset olivat kiukutelleet koko matkan ja kaupassa oli taas saanut keksiä jos mitä temppuja, että selvitään suurinpiirtein kunnialla kotiin. Yritin pysyä tyynenä, vaikka sisällä kiehui jo melkoisesti.

Eteisessä, kun kiukuttelu vain jatkui, tokaisin Siirille: “Nyt minä alan kyllä olla jo melko kypsä tähän touhuun.”

Siiri kallisti päätään ja katsoi minua ilkikurisesti: “Äiti, onko sinut keitetty?”

Kerrankin kävi säkä.

Olin ostamassa käsityöliikkeessä pyöröpuikkoja Kiri-huvia varten (joka on siis parhaillaan puikoilla), kun huomasin poistokorillisen pellavalankoja hintaan 1€/kerä. Rupesin keräilemään mieluisia värejä. Pian alkoi näyttää uhkaavasti siltä, että koriin ei montaa kerää enää jäisikään.

Niinpä ehdotin myyjälle, että otan koko korillisen, kunhan hinta neuvotellaan kohdalleen. Lopulta maksoin n. 2kg:sta 25€. Ei paha, rohdinpellava 4:n hintahaitari kun liikkuu normaalisti 39€ ja 66€/kg välillä.

Ei kyllä ole hajuakaan, mitä näistä tekisin. En vaan voinut vastustaa kiusausta. Ehkä näille jotain käyttöä keksin tulevaisuudessa. Olisko hyviä ideoita?
Sain myös pitkän odottelun jälkeen nämä:

Viipsinpuut vielä jäivät jälkitoimitukseen.

Olimme matkalla kotiin leikkipuistosta, kun ohitsemme ajoi pari n. 10-vuotiasta poikaa pyörillä.

Siiri: – Mihin pojat on menossa?
Minä: – En tiedä.
S: – Ne menee varmaan töihin.
M: – Ei noin pienet pojat käy vielä töissä. Ne on koululaisia.
S: – Me ei olla koululaisia. Me ollaan … … … puistolaisia!

Huvitutti-ohjelman tunnussävelen lopussa lauletaan:
“Tutti, se tarkoittaa, että laulaa kaikki. Yy, kaa, koo, nee, että laulaa kaikki!”

Siirin versio:
“Tutti, se tarkoitaa, että laulaa kaikki. Yy kaa noo nee, että naulaa nainen!”

(Siiri kyllä osaisi laulun oikeinkin, mutta vääntää joskus tahallaan laulun tähän muotoon.)

Kertasin ja pesin eilen illalla sen kehräämäni tylsän valkoisen langan, josta mainitsin Häivähdys purppura-langan yhteydessä. Tältä se näyttää:

Lanka on ohutta, olisiko ehkä Novita Florican paksuista, paikoin ohuempaakin.

Olisi tarkoitus tehdä tästä tylsästä jotain mielenkiintoista – jokin kaunis, herkkä kolmiohuivi kenties.

Nyt vaan kaipaan hyviä ehdotuksia huivin mallista. Netissä on toinen toistaan kauniimpia huiveja ohjeineen tarjolla, mutta en minä osaa päättää! Asiaan enemmän perehtyneet: mikä olisi mahdollisimman pitsimäinen (siis reikäinen) malli, johon kuluu mahdollisimman vähän lankaa?

Rakas veljeni yllätti minut iloisesti. Hän on tuunaillut tuota bloginappiani – lisäillyt vähän karkkia, kuten hän itse asian ilmaisi. Tuolla se sivupalkissa köllöttelee jatkossa.

Nappia painamalla saat tilattua Siisin blogilistan suosikkeihisi.

Nappaa nappi vapaasti sivullesi!