Tässä huushollissa on yleisessä tiedossa, että lankaa voi karstata takaisin kuiduksi ja kehrätä uudelleen. Mutta se on melko kesyä touhua verrattuna Siirin ideaan:
– Isi, voiko leivän kuorista karstata villaa?
Topias ei suostu pitämään villapaitoja, koska ne kutittaa. Päätin tehdä pikaisesti vielä tälle talvelle uuden villapaidan merinovillasta, jotta ongelmasta päästäisiin eroon. Väritoive oli ehdoton sininen. Ja kun kuviotoiveenkin sai esittää, ei vaihtoehtoja ollut senkään suhteen: juna.
Joten saanko esitellä Topiaksen uuden junapaidan:
Siiri toimii mallina, kun herralla iski rimakauhu kameran edessä. Mutta tulipahan testattua sekin, että hyvin suurella todennäköisyydellä pusero on käyttökelpoinen vielä ensi talvenakin.
Lanka on KnitPicksin perulaista merinoa, jonka värjäsin itse sinisen eri sävyillä. Kuvio on tehty silmukoita jäljentämällä erinäisistä jämälangoista. Mallia paitaan otin Moda 2/06 ja 5/07 -lehdistä, omin sovellutuksin tietenkin.
Tämä on muuten ensimmäinen kutomani raglan-hihainen pusero. Ja hyvä tuli. Kuvio vähän pullistelee, mutta en malttanut sitä enää alkaa höyryttelemään. Eiköhän se tuosta aikanaan asetu.
Jotain pientä olen ehtinyt väsätä tuliaishelmistä.
Hiekkarannalta Siiri poimi tuliaisiksi melkoisen kasan simpukoita. Yksi niistä päätyi koruksi.
Yksinkertainen koru mun lempparivärissä.
Lopuksi vähän helmien hohdetta. Kaulakorussa on edessä pieni sydänlukko, jossa roikkuu iso sininen helmi. Tein toisen “riipuksen” punasävyisenä. Se on helppo vaihtaa paikalleen ja näin korua voi käyttää useampien asujen kanssa. Tein myös yhteen sopivat korvikset molempiin riipuksiin.
West Palm Beachissa on lankakauppa nimeltä Great Balls of Yarn. Sain ystävälliseltä henkilökunnalta (hieman vastahakoisen) luvan kuvata liikkeessä. Kuvat ovat vähän suttuisia, sillä kuvaajan jalat menivät veteläksi heti ovesta sisään astuttua ja sydän hakkasi villisti. Liike oli jotain sanoin kuvaamatonta. Luksuslankaa hyllymetreittäin, käsinvärjättyä ja -kehrättyä, mitä vain toivoa saattoi – ja enemmänkin.
Heti sisäänkäynnin vieressä lojuivat nämä valtaisat puikot – Amerikan mallia kerrakseen.
Liikkeessä suuri osa langoista oli lajiteltu värien mukaan ja pitkä tovi menikin ihan vain imiessä värienergiaa upeista sävyistä. Osa langoista roikkui avonaisina vyyhteinä seinillä tai sitten niistä oli tehty sieviä asetelmia koreihin.
Pyörin typertyneenä ympäri liikettä ja ihan perimmäisestä nurkasta löysin aarteita: käsinkehrättyjä ja-värjättyjä lankoja.
Kun aloin edes vähän tointua tästä, löysin lisää kuolattavaa – seinällisen Koigua.
Lopulta myyjät alkoivat ilmeisesti huolestua ja tulivat kyselemään, aionko ostaa yhtään mitään vai kuvaanko vain. Kädet täristen valitsin muutaman Koigu-vyyhdin ja poistuin huokailemaan ulkoilmaan.
Yllätin pikkuherran suttaamasta tahmasormella ikkunaan.
– Topias! huusin.
Poika käännähti ympäri ja totesi varmalla äänellä:
– En minä sotkenu.
– No mitä ihmettä sinä sitten muka teit?
– Minä piirsin auton.
Pitkä aika on hurahtanut viime päivityksestä. Syynä on Atlantin toiselle puolelle suuntautunut matka, työt sekä opinnot. Kyllä täällä touhua siis riittää, mutta netissä istuskelu on jäänyt todella vähäiselle.
Tässä vähän kuvallista raporttia reissusta.
Piikkisian pesiä bongattiin tälläkin kertaa.
Matkaneuleena oli edelliseltä reissulta tuotu kashmir-silkki-lanka. Työ on edelleen vaiheessa ja oikeastaan suunnittelen sen purkamista. Katsotaan tuleeko tästä koskaan mitään…
Tuliaisia ei tällä kertaa ollut paljoakaan, sillä yksi – suurin – nettitilaus jäi saapumatta. Kotiin tuotavaksi lähti kuitenkin Koigu-lankaa paikallisesta lankaparatiisista ja sateenkaaren väreissä loistavia koivupuisia sukkapuikkoja KnitPicksiltä.
KnitPicksiltä tuli myös perulaista merinolankaa, joista puolet on jo värjätty sinisävyiseksi. Kuvassa uudet pyöröpuikot (samaa sarjaa sukkapuikkojen kanssa) ja mallitilkku. Työ on jo hyvässä vauhdissa; esittelen sen sitten, kun valmistuu.
Lisäksi ostelin sieltä sun täältä vähän koruaineksia.
Tein myös opintokäynnin paikalliseen huonekaluliikkeeseen ja tutustuin Floridalaiseen sisustustyyliin. Miltä vaikuttaisi tällainen makuuhuone? (Minä todellakin seison tuon sängyn vieressä…)
Luonnon voima on ihmeellinen. Hyvässä ja pahassa. Turha meidän ihmisten on yrittää pullikoida luonnon voimia vastaan. Luonnosta myös saa voimaa.
Hyvää valokuvatorstaita vaan. Tänään aiheena siis voima.
Mielessä on muhinut ajatus kaulakorusta, jossa lukko onkin etupuolella näkyvissä. Ajatusta piti päästä testaamaan ja tällainen setti syntyi. Kovassa käytössä ovat jo olleet ja tykkään kovasti. Pitää kehitellä jotain vastaavaa ja hienompaa lisää.
Eräänä iltana nopeasti väsäsin myös tällaisen yksinkertaisen viritelmän nahkanauhasta ja ovaalin muotoisesta kivestä. Olen tosi huono muistamaan näiden kivien “merkkiä”, joten sitä voi taas vain arvailla…
Perjantaina postiluukussa oli jotain ihanaa: paketti Juulilta. Sisällä vaaleanpunainen vyyhti lanoliinilankaa ja sinisävyistä alpakkaa.
Veti ihan sanattomaksi, kun sain vyyhdit hypisteltäviksi. Käsittämättömän tasaista lankaa, ihanissa sävyissä. Eipä voi kuin hattua nostaa tällaisten taidonnäytteiden edessä. Eihän noita raski edes käyttää mihinkään – ovat sellaisenaan kuin taideteoksia.
Tarttis vissiin alkaa itsekin harjoitella vähän enemmän tuota kehruuta, jos meinais joskus edes lähelle tuota päästä…
Olin ollut niin kilttinä, että joulupukki toi minulle uuden kännykän. Koska se oli niin kaunis ja kiiltävä, sille oli heti ensitöiksi tehtävä ikioma suojapussukka. Toiveissa on, ettei tätä puhelinta tarvitsisi ihan heti maalarinteipillä paikkailla, kuten entistä.
Löysin varastojen kätköistä ruskean ja puna-lilan huovuttamani levyn, josta leikkasin ensin sopivat kappaleet. Punainen levy oli aavistuksen verran turhan ohutta. Kun levyistä jäi muutamia pitkulaisia silppuja, päätin neulahuovuttaa niitä punaiseen levyyn vahvikkeesti ja samalla koristeeksi. Niinpä pussukasta tuli aika hurjan näköinen, mutta laukussahan sitä enimmäkseen pidetään.
Kuuntelimme laulua Sininen uni. Laulussa laulettiin: “ja sinistä jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö…”
Topias: – Ei jäätelöt voi palaa!
Siiri: – Ei niin, mutta sulaa voi.
Topias on ollut viikon kovassa yskässä ja nuhassa. Poika on kitissyt sen vuoksi käytännössä koko ajan. Sunnuntai-iltana kitinälle ei tuntunut tulevan loppua millään ja koetin kysellä, mikä on ja mitä voisin tehdä asialle.
– Mönkiäinen on minun otsan sisällä ja siellä se puristaa mua. Äiti, voitko avata luukun ja ottaa sen mönkiäisen pois?
You make my day -award: Jaa palkinto eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnelliseksi. Ilmoita palkinnosta heille kommentilla, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja.
Virtuaalikukkasia on tupsahdellut postiluukusta viimepäivinä oikein roppakaupalla. Olen erittäin otettu ja ihan hämilläni näistä huomionosoituksista. Kiitos!
You make my day -award toi niin paljon hyvää mieltä, että pakkohan sitä on jakaa eteenpäin. Kamalan vaikea oli tehdä rajaus vain kymmeneen blogiin, mutta näihin päädyin.
Juuli, Pirkko, Amelie, Soile, Elli, AnniP, Kanerva, Tarja, Kaisakaisa, Minna: You make my day!
Iltapuurolla pikkuherra yhtäkkiä hiljeni hetkeksi ja kysyi kohta silmät suurina:
– Mistä ne ihmiset tehdään?
Ennen kuin ehdin edes suunnitella vastaavani, Siiri alkoi valottaa vauvojen synnyn salaisuutta:
– Ihmisten siemenistä. Ensin siemenet pannaan maahan kasvamaan. Sitten ne nousee sinne maan pinnalle. Kaikki jotka on noussut korkealle, pannaan koriin. Sitten ne ihmiset syntyy äitin mahaan ja sitten tulee pimpin kautta pois. Ja sitten niistä tulee lapsia ja sitten niistä otetaan kuvia.
|
|
