Tänään vierailin Great Balls of Yarn -nimisessä lankakaupassa, jonka tarjonta oli edellistäkin kauppaa uskomattomampi. Kannattaa vierailla heidän kotisivuillaan, lähettävät kuulemma mihin tahansa maailmaan paketteja…

Tälläkertaa mukaan ei lähtenyt yhtään lankaa, vaan yksi ainoa laukun kahva. Oli muuten ihan käsittämätön valikoima niitäkin tässä putiikissa. Hinnat oli kyllä todella suolaisia, mutta kovin olivat hienojakin.

Siirin puolitoistavuotias pikkuveli on siskonsa lailla kova piirtämään. Kynä ei kuitenkaan pysy pelkästään paperilla vaan taiteiluja löytyy sieltä täältä. Isänsä tituleerasi poikaa Siirin kuullen seinätaiteilijaksi.

“Minäkin olen seinätaiteilija”, innostui Siiri.
“No, sinähän olet seinätaiteilija ja laulutaiteilija ja tanssitaiteilija ja sanataiteilija ja verbaalitaiteilija…”, ylisti ylpeä isä.
“Niin, minä olen oikea taiteilija ja Topias on vasen taiteilija.” Hetken tuumittuaan, tyttö jatkoi: “Tytöt on oikeita taiteilijoita ja pojat on vasen taiteilijoita.”

(Mieheni on vasenkätinen ja välillä vaikuttaa, että pojasta on tulossa myös vasenkätinen. Me “tytöt” olemme oikeakätisiä.)

Edit: Lankakuppa, josta alempana kerron, on nimeltään Just ImaginKnit. Heidän kotisivuillaan voit käydä kurkkimassa kuvia, joiden taustalla näkyy vilaukselta niitä iki-ihania lankoja. Harmi, kun ei itsellä sattunut kameraa mukaan…

Tilasin Amazonilta muutaman kirjan, jotka saapuivat jo päiviä sitten. Kaikki on kaluttu läpi kannesta kanteen jo pariinkin otteeseen – loisto-ostoksia! (Kiitos vaan Juulille ja Sialle vinkeistä!)

Tänään pääsin vihdoin vierailemaan paikallisessa lankakaupassa. Ja voi varjele, mikä paikka se olikaan! Olin pökertyä siihen paikkaan, kun astuin putiikkiin sisälle. Mykistyin täysin nähdessäni kaikki ne ihanat langat. Hyllyt pursuilivat mitä erilaisimpia designer-lankoja. Oli mohairvirityksiä, merinoa, bambua, silkkiä ja kaikkea siltä väliltä puhumattakaan tehostelangoista. Käsinvärjättyjä ja -kehrättyjä ihanuuksia kaikissa sateenkaaren väreissä. Muhkuraisia, ohuita, pörröisiä, sattumilla ja ilman. Paratiisi!

Kyllä meinasi itku tulla, kun mieleen putkahti kuva Prisman Novita-tarjonnasta. Miksi ihmeessä me suomalaiset halutaan aina vaan tyytyä niihin tylsiin seiskaveikkoihin, kun me voisimme vaatia sillä rahalla jotain aivan muuta? Ja ne pätkärääkätyt Nallet – voi yök! Voi olla, että en ehkä palaakaan enää takaisin kotiin…

Suomen lankakaupoissa on onneksi tarjolla muutakin kuin Novitaa, mutta voi miten sovinnaisia kaikki ne langat ovatkaan verrattuna näihin. Tämän maan sukkalangatkin oli käsinvärjättyä merinoa, syötävän ihanissa väreissä. Jos kerran käsin neuloo, niin minun mielestäni ansaitsee myös sellaiset langat, ettei työ mene hukkaan.

En ollut osannut edes kuvitella sellaisia lankoja olevan olemassakaan, mitä tänään näin. Arvatkaa vain mikä myllerrys kävi pääkopassa, kun kuvitteli mitä kaikkea ihanaa niistä langoista saisikaan. Hinnat vain olivat melko suolaisia, joten hyllyyn jäivät – ainakin toistaiseksi. Jotain sentään lähti mukaan (miehen mielestä kylläkin aivan liikaakin), kun olivat 60% alennuksessa ja osan sai yhdellä taalalla.

Kimallehörhölankoja tehosteiksi tuleeviin kehräyksiin sekä neljä kerää (enempää ei valitettavasti ollut) unelman pehmeää kashmir 65/silkki 35-sekoitetta.

Kuituja olen tilaillut netistä melkoisen määrän, mutta vain pieni osa niistä on vasta saapunut perille. Odottelen niitä saapuvaksi lähipäivinä, palaan asiaan siis tuonnempana.

Vuokra-auton takapenkiltä kuului kärsimätön pyyntö:

“Isi, minulla on kuuma. Laita viihdytin päälle.”

(Siiri siis halusi auton ilmastointia isommalle…)

Saavuimme vaiherikkaan reilun pari vuorokautta kestäneen (kotimainen lentoyhtio tullee samaan melkoisen pitkän reklamaatiokirjeen mieheltäni…) matkan jälkeen viimein Miamiin, missä mamma ja paappa tulivat meitä hakemaan lentokentältä Amerikan kotiimme. Kun lopulta saimme laukutkin mukaan, istahdimme autoon. Heti kun pääsimme ulos parkkihallista, vastassa oli pensasmainen palmupuu. Siiri innostui:
“Katsokaa! Tuossa on piikkisian pesä!”

Terveiset siis Floridasta, hengissä ollaan! Eikä ole luntakaan, vaikka naapurimme yrittikin houkutella hiihtolenkille…

Eilen illalla yötä myöten tein pojalle villakangastakin.

Kankaat ovat odotelleet inspiraatiota hyllyssä jo tovin, turhaan. Eilen kuitenkin tajusin, että on viimeinen mahdollisuus tehdä takki, sillä lauantaina olemme lähdössä reissuun, jossa takki on välttämätöntä olla mukana. Ei siinä paljon inspiraatioita enää auttanut odotella. Mutta kyllähän sitä aina mieluummin ompelee kuin kirjoittelee esseetä (jonka deadline on tänään, kääk!), vai kuinka?

Äiti auttoi selaamaan läpi melkoisen kasan käsityölehtiä, kunnes vähiten huono malli löytyi (SK 11/00). Tällä kertaa ei yksinkertaisesti ollut aikaa tehdä muutoksia kaavaan, joten oli tyydyttävä tekemään ohjeen mukaan. Ahdistavaa! Kaikki aika, mitä takin tekoon kuluisi, olisi pois yöunista, joten aika ronskin ottein leikkelin kankaan ja ryhdyin hommiin. Ja tuloskin on sen näköinen… Taskut on kierot ja vinot, helma ommeltu koneella jne. Mutta kun otetaan olosuhteet huomioon, olen kuitenkin ihan tyytyväinen takkiin. Käyttäjänsä päällä (päikkäreillä, joten en saanut kuvaa) se näyttää oikeinkin sievältä.

Lauantaina eli huomenna lähdetään koko sakilla reissuun reiluksi kolmeksi viikoksi. Päivitän blogia parhaani mukaan, mutta älkää hermostuko, jos tulee piiiiiiiitkä tauko kirjoitteluun. Palaan kyllä linjoille marraskuun lopulla viimeistään – toivottavasti virkistyneenä, ruskettuneena ja täynnä uusia ideoita ja intoa.

Sain jokunen aika sitten aivan ihanan paketin Juulilta. Paketti sisälsi merinovillaa upeissa punaisen, lilan ja viinin väreissä. Lisäksi mukana oli harmaata ja ruskeaa merinoa. Kylkiäsinä oli pieniä näytteitä erilaisista kuiduista sekä muuta tilpehööriä, joita voi sekoitella langan joukkoon. Pisteenä iin päälle paketista löytyi Juulin itse kehräämää upeaa lankaa pieni kerä sekä pari Kool-Aid pussia. Jokunen ilta meni ihan vaan hiplaillessa näitä aarteita.

Lopulta uskaltauduin karstailemaan villoja sekaisin. Ihanaa väriterapiaa harmaaseen syksyyn!

Sitten pääsinkin rukin kimppuun. Kaksi ja puoli rullaa tuli lankaa.

Jätin langan yksisäikeiseksi. Jotta sillä voisi neuloa, lanka oli vyyhditettävä, kasteltava ja kuivatettava painon kanssa suoraksi. Näin saadaan ylimääräiset kikkarat pois ja lanka ei vedätä vinoon. Noh, tämä lanka vedättää kuitenkin pikkuisen. En ole vielä ihan täysin päässyt sisälle tuon uuden rukkini hengenmaailmaan ja kierteen määrää oli vähän vaikea arvioida. Joissain kohdissa kierrettä on siksi turhan reilusti, eikä se tasoittunut tuolla kastelukäsittelylläkään. Mutta kun neuloo ainaoikeaa, ei tuosta ole haittaa.

Lanka koostuu siis pääasiassa merinovillasta. Mukana on lisäksi ainakin silkkiä, tenceliä, Leicester-lampaan villaa, sari-langan pätkiä, sifonkia ja epämääräisiä villatupsuja.
Ylemmässä vyyhdissä on mukana aivan järkyttävän väristä lankaa – en tiedä miten saatoin kuvitella, että ruskean, punaisen, violetin ja vihreän sekoituksesta voisi tulla jotain muuta kuin oksennuksen näköistä. No, siitä saa hyvän mallitilkun. Nyt siis pitäisi suunnitella ja testailla, mitä ihanaa tuosta syntyisi.

Sain appivanhemmilta aarteen: käsin veivattavan ompelukoneen, jolla mieheni isoäiti on aikoinaan ommellut.

Opiskelut ja tällä hetkellä erityisesti käsityötieteen essee vie runsaasti tehokasta peliaikaa käsitöiltä. Meneillään on siitä huolimatta taas yksi projekti (ai miten niin yksi…? Siis yksi enemmän suunnittelua ja erityishuomiota vaativa), josta olen näpsinyt kuvia prosessin edetessä. Lähiaikoina (toivottavasti) vilauttelen siitä ainakin jotain. En kuitenkaan paljasta vielä tämän enempää. Pitää hoitaa nyt ensin nämä pakolliset alta pois…

Palailimme puistosta ja kuljimme moottoritien alitse. Siiri katseli autojen virtaa.

Siiri: – Äiti, tuossa meni maitorekka-auto.
Äiti: – No, niin meni. Mistä sinä sen tiesit?
Siiri: – Kun se meni tuon pitkän junan jälkeen.

Siirillä pääsi rupsu ja sehän tulee tietysti ilmoittaa kuuluvalla äänellä kaikille, mikäli se olisi sattunut joltain jäämään huomaamatta.

Siiri: “Oho, minulla rupsahti! Isä, rupsahda sinäkin”
Isä: “En minä nyt rupsahda. Äithän se on rupsahtanut jo.”

Ihana aviomies, eikö totta…

Ohje lisätty!

Antakaahan kommenttia ohjeesta, jos on epäselvyyksiä tai virheitä. Saa toki kommentoida muutenkin.

Edit: Linkki korjattu. Ohje löytyy myös sivupalkista.

Edit2: Lisäsin ohjeeseen langanmenekin: n.50g. Reunasilmukat voi neuloa luonnollisesti myös ainaoikein.

Hauskaa valokuvatorstaita!

Siiri seisoi puntarilla.

“Minä painan jo paljon, minusta on tullut ihminen.”
“Paljonko ihminen painaa?”
“Yliylitoista.”

Anteeksi haamuilut. Lisäsin uusia aiheita ja linkitin kaikki vanhat viestit uusiksi. On kertynyt niin paljon tavaraa tuon Käsiyöt-aiheen alle, että päätin pilkkoa sitä pienempiin osiin. Jos siis jotakuta sattuisi kiinnostamaan esim. vain huovutetut jutut, niin nyt löytää helpommin etsimänsä.

Mikä tämä on?

Kaikki juontaa juurensa siihen, kun noin vuosi sitten sain mieheni tädiltä kassillisen hänen kirjahyllynsä aarteistoa. Pussin kätköistä löytyi mm. vanha käsityökirja pohja- ja reikäompelusta. Mukana oli myös kaksi hänen opiskeluaikaista käsityön näytekansiota, joiden välistä pursuili lehdistä talteen leikattuja käsityöohjeita ja ideoita.

Eräänä iltana intouduin selaamaan nuo lippuset ja lappuset läpi ja tein aivan ihanan löydön.

Tasona neulotut töppöset olivat mielestäni yksinkertaisuudessaan nerokkaat. Ne oli kuitenkin toteutettu ainaoikein- ja patenttineuleella, joista kumpikaan ei nauti suurta suosiotani. Ohjeet olivat myös hämmästyttävän ylimalkaiset. Niinpä kehittelin oman versioni töppösistä. Valmiina on vasta tuo yläkuvan yksi sukkanen, mutta en malttanut enää odottaa, vaan oli pakko tulla heti hehkuttamaan tätä uutta vanhaa innovaatiota…

Minun töppöseni on tehty kierretyillä silmukoilla toteutetulla palmikkoresorilla ja sileällä neuleella Nalle-langasta. Ohje luvassa lähiaikoina.