Jo kauan sitten aloitettu vihreä slipoveri on lopultakin valmis.

Lanka on se itse kehrätty, josta tuli jo yksi jakku. Lankaa kului huimat 150g ja jäljelle jäi vielä pieni 30g kerä. Mallia ja mittoja otin kaupasta ostetusta vastaavasta.

Hyvä tuli.

Korutehtailusta innostuneena olen istunut takapuoli kipeänä tietokoneella surffailemassa eri nettikaupoissa. Helmityötarvikkeiden valikoima on todella laaja verrattuna paikalliseen askarteluliikkeeseen, jossa kaikki tarvitsemani on yleensä vieläpä loppu.

Nettikauppojen ostoskoreihin on helppo napsautella tavaraa ja summat kohoavat äkkiä melkoisiksi. Karsintaa on kuitenkin näppärä suorittaa ostoskorin sisältöä tutkailemalla. Ja mikä parasta, ostokset tulevat omaan postilaatikkoon eikä tarvitse lähteä kaupungille parkkipaikkaa haeskelemaan.

Parin päivän aikana olen siis käyttänyt aikaa (aivan liian paljon) nettishoppailuun. Ja vieläpä ihan turhaan. Ei tule pakettia, ei.

Nimittäin shoppailun lomassa tulee touhuttua monenlaista muutakin. On sulateltava kaikkea näkemäänsä ja suunniteltava projekteja. Tai sitten vaan tulee mokattua jotain tilauksen teko- tai maksuvaiheessa. Paluu takaisin ostoskoriin on mahdotonta – se on tyhjä. TYHJÄ! Monen tunnin työ kadonnut taivaan tuuliin.

No, yritän muistella mitä kaikkea tulikaan tilattua ja teen ostokseni uudelleen. Ja sama toistuu. Kolmannen kerran jaksan vielä hiirtä näpytellä, mutta kun jälleen ostoskori tyhjenee, menee hermot. Antaa olla.

Nettikaupoista saamani palvelu on aina ollut erinomaista. Mutta jos ostaminen on näin työlästä, ei minun hermot ja aika riitä.

Siispä ilmainen vinkki kaikille niille, joilla nettikaupassaan on ostoskorisysteemi: Kehittäkää ostoskorinne sellaisiksi, että ostokset voi tallettaa tulevaisuutta varten ja jatkaa shoppailua vaikka päivien päästä.

Jottei olisi pelkkää marinaa, tässä vielä kuva eilen väsätystä simppelistä kännykkäkorusta sekä em. syystä keskeneräiseksi jäävästä kaulakorusta.

Olen ihastellut monissa blogeissa toteutettuja taidokkaita ja kauniita koruja. Samalla olen hyrissyt tyytyväisenä, kun en ole itse siihen puuhaan “höpsähtänyt” -vielä. No, nyt olen. *huokaus*

Sormus, rintakoru ja riipus (ehkä, en ole vielä täysin päättänyt, mihin tuon pikkusydämen laittaisin).

Jatkoa seuraa…

Neulelehdissä toitotetaan aina: “Isoilla puikoilla ja paksulla langalla valmista syntyy parissa illassa”.

Aivan, jos valitsee mallin lehdestä, ostaa ohjeen mukaista lankaa ja toimii muutenkin prikulleen ohjeen mukaan. Mutta entä, jos tekee kuten minä…?

1. Kaivellaan villavarastoja ja bongataan sieltä erilaisia kivoja ruskean sävyisiä kuituja.
2. Sekoitetaan kuidut karstamyllyssä useassa erässä.
3. Kehrätään langaksi. Tarkoitus olisi saada n. 7 puikoilla neulottavaa lankaa.
4. Pestään, kuivatetaan ja punnitaan lanka.
5. Keritään vyyhdit.
6. Bongataan malli neulelehdestä – tuollaiseen lanka riittää ehkä juuri ja juuri.
7. Muokataan malli mieleiseksi, suurinpiirtein.
8. Tehdään mallitilkku ja todetaan 10mm puikotkin liian ohuiksi. Isompia ei ole, joten päätetään tehdä löysää…
9. Otetaan mitat ja tehdään laskelmat silmukkamääristä ja kavennuksista yms.
10. Tartutaan puikkoihin ja tehdään ensimmäinen etukappale valmiiksi yhdessä hujauksessa.
11. Punnitaan etukappale ja todetaan, että lanka ei riitä. Samalla huomataan, että neuletiheys ei täsmääkään.
12. Puretaan etukappale.
13. Tehdään uudet laskelmat. Nipistetään samalla sentti sieltä toinen täältä. Eletään toivossa, että työn pingottaminen tuo lisäsenttejä loppuvaiheessa.
14. Neulotaan kappaleet nipistäen vielä muutama silmukka sieltä täältä.
15. Pingotetaan kappaleet äärimmilleen.
16. Yhdistetään kappaleet ja sovitellaan päälle.
17. Tehdään etureuna ja kaulukset ja pingotetaan ne.
18. Tehdään vyötärölle nappilistalerpake. Kolmeen otteeseen, koska ensimmäinen oli liian kapea, toisessa vain yksi napinläpi, kun kaksi olisi parempi.
19. Tässä vaiheessa lankaa on jäljellä pari metriä ja se ei riitä hihansuihin. Koska kuituja ei ole, on hakeuduttava lankavarastolle. Löydetään sopivanvärisiä hahtuvalankoja ja tyydytään niihin.
20. Tehdään hihat.
21. Mennään nappikauppaan ja löydetään aivan ihana nappi, yksi kappale.
22. Puretaan nappilistalerpake, ja tehdään sittenkin vain yksi iso napinläpi.
23. Kiinnitetään nappi – jälleen kolme kertaa, koska ensimmäisellä kerralla se ei ole oikeassa kohdassa ja toisella kerralla huomataan napin näyttävän paremmalta toisin päin.
24. Päätellään langanpäät.

Eri vaiheiden välissä työ jätetään lojumaan ympäri asuntoa ja jatketaan vasta sitten, kun pahin harmitus on aina laantunut tai kun sattuu olemaan aikaa. Välillä harkitaan myös vakavasti projektin hylkäämistä tai vaihtamisesta toiseen. Lisäksi pyydetään mielipiteitä ja ehdotuksia henkilöiltä, jotka eivät halua/osaa auttaa ja aiheutetaan pientä epäsopua. (Mies sopii tähän tehtävään hyvin.) Lopulta todetaan työn olevan riittävän valmis ja otetaan käyttöön (jos otetaan).

Langan koostumus: 70% suomenlampaan villaa, 13% merinovillaa, 10% laaman villaa ja 7% mohairlangan pätkiä. Lisukkeena mustaa sarisilkkiä, ruskeaa ja mustaa silkkikangasta sekä kultalankaa. (yht. 300g).

Kommentit: Lämmin! Hiukan epäilyttää näin paksun neuleen soveltuvuus pienelle ihmiselle, mutta tällä mennään.

Takapenkillä käytiin keskustelua:

– Kuoma-auto!
– Eiku kuorma-auto.
– Kuoma-auto.
– Ei, ku kuorrrrma-auto. Missä se sun ärrä on?
– Täällä hanskassa.

Radiosta kuului J. Karjalaisen Hän. Takapenkillä oltiin taas valppaana:

– Äiti, se ei sano ollenkaan Y:tä ja T:tä! Se sanoo vaan N.

Siiri sai tänään paketin, josta löytyi kehräämästäni koirankarvalangasta tehdyt sukat. Sukat ovat uskomattoman lämpöiset, ihanan pörröiset ja juuri sopivan kokoiset. Ja niin mieluisat, ettei neiti meinannut suostua riisumaan sukkia pois ollenkaan. Balettileikki sai siis uutta luistoa alleen.

Tässä vielä sukkien neulojan ja koiran omistajan ottama kuva omista ja Siirin sukista ulkoilmassa:

Koirankarvalanka lähti jokin aika sitten takaisin karvakuonon omistajalle. Olen ilokseni saanut kuvien välityksellä seurata langan vaiheita valmiiksi tuotteeksi.

Tässä lanka puikoilla ja karvojen alkuperäinen omistaja ihmettelemässä.

Tässä valmiit “Bää-Vuf-sukat” ja jäljelle jäänyt kerä.

On siinä tainnut olla tarhantädeillä vähän ihmettelemistä, kun Siiri heti ensimmäisinä hoitopäivinään piirsi äidin kuvan ja ilmoitti, että: “Äiti vähä karstaa siinä.”

Nyt muuten huomaa, miten parissa kuukaudessa tytön piirustustaidot ovat kehittyneet ihan valtavan paljon. Yksityiskohtia tulee koko ajan lisää ja piirtäminen on muutenkin paljon tavoitteellisempaa kuin ennen.

Eilisillan ahkeroinnin tuloksena syntyi satupipo myös Topiakselle. En vaan ole vielä keksinyt, mikä satu on kyseessä. Langasta ja piposta tulee vahvoja mielleyhtymiä itämaiseen mystiikkaan – Aladdinin taikalamppu?

Piti päästä vähän irrottelemaan, kun muut projektit tuntuvat kestävän ikuisuuksia. Niinpä syntyi Siirille lanka, jonka nimesin Prinsessaksi ja herneeksi.

Kokeilin ensimmäistä kertaa “core spinning”:iä eli kehräämistä valmiin langan päälle. Pieni nöttönen Aino-lankaa sai uudet vaatteet merinovillasta ja erinäisistä lisukkeista (sari-silkkiä, silkkikangasta, organzaa ja tehostelankoja). Lopuksi koko komeus kerrattiin vielä kultalangalla.

Lanka on minun kehräämäkseni todella paksua. Se oli kyllä tarkoituskin – kerrankin sai ottaa isot puikot esille ja tuli nopeasti valmista. Langasta tuli pipo, kun en äkkiseltään muutakaan keksinyt. Langan riittävyyden kanssa vähän oli jännittämistä, mutta 75g riitti juuri lapsen myssyyn. Lankaa jäi peräti pari metriä.

Topiaksellekin piti tietysti kehrätä pipolangat. Värien valinta olikin vaan huomattavasti hankalampaa. Niinpä levittelin villavaraston lattialle ja pyysin pojan itse valitsemaan mieluisat villanöttöset. Hetkeäkään empimättä hän osoitti petroolinsinistä ja oranssia merinotopsia, joten eihän siinä muu auttanut.

Yksisäikeistä vaihtelevan vahvuista merinolankaa.Yritin tehdä paksua, mutta se tuntuu olevan minulle ylivoimainen tehtävä. On tämä kuitenkin paksumpaa kuin yleensä.

Sinistä ja oranssia yhteensä 80g. Tässäkin on seassa vähän tehostelankaa ja sarisilkkiä. Ja eikun kutomaan!

Topias on osannut jo pitkään laskea viiteen. Hän on innokas laskemaan, mutta viitosen jälkeen lukuloru aloitetaan taas uudelleen ykkösestä.

Tänään kuitenkin Siiri sai opetettua veljelleen muutaman uuden luvun. Innoissaan tyttö tuli kertomaan, että Topias osaa laskea seitsemään.

– No laskepa, Topias.
– … viisi, kuusi, seitsemän, paappa.
– Niin mikä tulee seitsemän jälkeen?
– Paappa.

Paappa asuu kahdeksannessa kerroksessa. Kun ajelemme hissillä ylös tai alas, luettelee Siiri ovessa vaihtuvat numerot. Poika siis laskee nyt jo kahdeksaan.

Ja vielä itselle muistiin, että eilen Siiri oppi tunnistamaan luvut 1-100.

– Äiti?
– Niin, Siiri?
– Saanko mää mennä sitte Santerin kanssa?
– Ai minne?
– No, naimisiin.
– Santeri on sun serkku. Ei sukulaisten kanssa voi oikein mennä naimisiin.
– No minä meen sitte isin kanssa.
– Ei sekään oikein käy, kun minä oon jo mennyt isin kanssa naimisiin. Keksisitkö sinä jonkun kivan pojan, jonkun lapsen?
– Nooo…. Minä keksin sitte aikuisena.

Näyttääkö tutulta?

Villatakkiprojektista yli jäänyt lanka on muotoutumassa perusperus-slipoveriksi. Vähän jännittää, riittääkö lanka, jota on vain 180g. No, ainahan sen takin voi purkaa… Olispahan ainakin hyvä syy.

Lasten suosikkilaulu tällä hetkellä on Mörrimöykky. Iltaisin se pitää laulaa kerta toisensa jälkeen unilauluksi. Topias kuuntelee sanoja tarkkaan ja supattaa säkeistöjen väliin omat kommenttinsa.

– Korpikuusen kannon alla on Mörrimöykyn kolo. Siellä on koti, siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo…
– Olohuone.

– Syksyn tullen sieniä kasvaa karhun kankahalla. Mörrimöykky se sateessa istuu kärpässienen alla…
– Tuolillako?

– Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa. Eihän se edes usko, että Mörrimöykky on totta…
– Eipäs ole.

Siiri puolestaan keskittyy miettimään, miksi ne pikkuiset peikot pysyy piilossa kirkkaalla päivänvalolla.